Keltaisia lehtiä - eikun..

Selailin tässä koneella kuvia ja etsin jotain ihan muuta kun huomasin nämä chilien kuvat. Minua alkoi hymyilyttää kun muistin erään puhelun kesälomalla puutarhastani. Ystävämme oli luvannut käydä katsomassa että kasteluautomaatti on tehnyt sitä, mitä kasteluautomaatin pitäisi tehdä parhaiten ja lisätä hieman vettä sisällä oleville kasveille. Niinpä tämä ystävällismielinen miehenretale oli sitten eräänä kauniina ja aurinkoisena päivänä n. keskivaiheella kesälomaamme ajaa päräyttänyt pihaamme. Minä taas istuskelin siinä mökin terassilla kun puhelin soi.

Se puhelu meni jotenkin näin:

Minä: "Nooh, miltäs siellä näyttää? Onko ne kaikki ihan soronnoo - kuivia tai hukkuneita?"

Ystävä: "Eikun näyttää ihan hyvältä, joo.... Joo, elossa täälläkin - kauhee viidakko sul tääl on - tää on vissiin joku basilika.... Ooo-ou. Toi iso on dead."

Minä: "Mikä on dead?"

Y:" Odotas, meen kattoon, se on ihan keltanen."

M:"....."

Y: "Eiku kuule, nää on jotain chilejä. Tää puska on ihan keltanen ku se on täynnä chilejä"

Se "keltainen puska oli tämän kaveri - kolme kertaa näin suuri ja todellakin ihan täynnä keltaisia chilejä.
Sääli, ettei siitä tullut kuvaa.

Nyt kun syysmyrsky repii puista viimeisetkin oikeasti keltaiset lehdet ja chilit seisovat eteisessä talvehtimassa joudun toteamaan, että tänä vuonna tuli enemmän chiliä kuin miesmuistiin. Tuskin saamme syötyä kolmasosaakaan kevääseen mennessä. Niitä on pakastimessa, savustettu ja kuivamassakin joka paikassa. Chili-inkiväärihillokettakin minä niistä keitin. Tosin, siitä tuli vähän turhan tujakkaa joten saapa nähdä tuleeko sitä oikeasti käytettyä mihinkään. 

Ei mulla muuta just nyt. Jospa palaisin etsimään sitä kadonnutta kuvaa. Kunhan täällä vaan hymyilin ja ajattelin jakaa yhden muiston viime kesältä. :) Hyvää perjantai-iltaa kaikille.