Päivä jolloin syötin anopilleni rikkaruohot ja garam masalapyörykät

... Oli sunnuntai, päivä jolloin sain ensimmäisen äitienpäiväruusuni ja päivä, joka tuntui keitaalta äkkiä kovin, kovin kiireiseksi muuttuneen arjen keskellä.

Äitienpäivänä mozzarella marinoitiin kermalla ja sitruunalla, katkaravut makealla chilillä, rikkaruohot hunajalla ja jeeralla ja äidit tietenkin pullollisella shampanjaa. Istuimme omassa puutarhassamme ja kuuntelimme kuuman grillin suhinaa, joimme kylmiä, avokadolla samettiseksi tehtyjä ja limettisiä kurkkukeittoja pillillä ja nautimme tuosta ensimmäisestä kesäisen ihanasta illasta jolloin kaikki tuntuu kasvavan silmissä. Mukaanlukien tuo äidin vauva, jonka tajusin saaneen äkkiä ihan omia kasvonpiirteitä ja kasvaneen pitkäksi kuin kukkapenkistä kiireellä puskeva lipstikka. Voiko sitä kohta enää kutsua edes taaperoksi. Ja hieman äitin sydäntä kouraisi tieto, että täyspäiväinen kotoilu alkaa olla lopuillaan. Vaikka sen on tiennytkin, että jossain määrin laina-ajallahan sitä tässä kotona ollaan vielä oltu niin kyllä se silloin kirpaisi kun töihinpaluun aikataulu realisoitui täydellä voimalla.

Ja kun olin koonnut itteni, niistänyt nenäni ja alkanut tutustua siihen mitä "muukki ihimiset" lastensa kanssa tekevät, kiukkuunnuin. Kun niin paljon puhutaan, että äitien pitäisi palata töihin aiemmin ja vaikka vaan osa-aikaisesti, niin miten voi olla että lapsen hoidon tuetut muodot ovat niin kankeita ja byrokraattisia. Että hyvää äitienpäivää vaan kaikki naisyrittäjä-äidit, kunnalliseen päivähoitoon on yrittäjällä 4kk odotusaika ja yksityisistä järjestelyistä on tehty niin monimutkaisia että ylemmän korkeakoulututkinnon omaava mammakaan ei meinaa saada siitä suosta tolkkua. Tuli vaan mieleen, että jos noita joustavampia malleja tehtäisiin helpommaksi, kevyemmäksi ja yksinkertaisemmaksi saattaisi useampikin mamma harkita osa-aikaista töihinpaluuta. Ymmärrän hyvin, että moni lyö hanskat tiskiin, toteaa että oma muru on liian pieni isoon ryhmään ja jää kotiin.

Jos tiet saadaan kuntoon tieosuuskunnilla ja kylät kylätoimikunnilla niin miten tämä "oman kylän lasten hoito" voi olla niin hankalaa. Eikö voitaisi kehittää vaikka jotain osuuskuntamallia jossa naapuruston mammat yhdessä hoitaisivat (vaikka kiertävin vuoroin) muutaman penskan ensiaskeleet. Kaikki pääsisivät töihin, lapset saisivat leikkiä tuttujen naapurien kanssa, kaikki pienet saisivat viettää osan ajasta omassakin kodissaan kaverien kanssa ja kaikki olisivat tyytyväisiä. Saattaisipa tuo lisätä myös alueellista kehittymistä kun aikuiset olisivat keskenään tekemisissä. Mutta kun kaikki pitää standardoida ja kietoa sääntöihin kuoliaaksi asti...

Mutta siinä kevätilman ollessa täynnänsä lupausta kesästä me istuimme autuaan välinpitämättöminä arjesta ja sen touhuista. Minä hääräsin ja touhusin kantaen jääkaapista ruokia pöytään ja ehkä hieman viekkaastikin virnuillen pamautin salaattia pöytään kantaessani että "tänään on sitten se päivä, kun päätin syöttää anopilleni rikkaruohot!". Luonnollisesti naurunremakan laannuttua ja lintujen sirkutuksen taas kuuluessa selitin kyseessä olevan trendikkäistä trendikkäimmät "villivihreät" joita takapihallamme kasvaa valtoimenaan ja mikä parasta - täysin luomuna. :) Kävin poimimassa kaikista tuoreimmat ja pienimmät vuohenputken lehdet sekä ensimmäisiä ketunleipiä kukkineen. Niistä sitten huuhtaisin salaatin johon sekoitin kastikkeen hunajasta, paahdetusta jeerasta, hyvästä oliiviöljystä ja lirauksesta valkoista balsamicoa. Ja tietty sekaan meni myös mustaa pippuria ja suolaa. Ihan hauskaa, mutta ensi kerralla kiehautan mukaan vähän tikuiksi silputtua porkkanaa ja laitan ne ensin marinoitumaan kastikkeeseen ja sekoitan vasta lopuksi kaiken sekaisin. Porkkana olisi tuonut salaattiin paremman tekstuurin ja maku sopisi varmasti yhteen vähän itsessäänkin porkkanaisen vuohenputken kanssa.

Mutta vaikka kaikki olikin osallistujien mielestä herkkua, illan ehdoton namupala olivat pienet lihapyörykät. Olin pitänyt illan menun teemana "kaikkea pientä" jotta jokainen voi syödä juuri sen verran kuin haluaa. Ja idea lihapullista tulee mummulta - hän tekee aina ja ihan kaikiin juhliin lihapullia. Ja hyvä idea se olikin, vaikkei tämä resepti mummulta olekaan - kunhan nyt vaan halusin päästä käyttämään sitä ihan liian nopeasti kasvavaa lipstikkaa ja käyttämään hyväkseni vanhat leivänkannikat.

Ja oikeasti - vaikka kaikki oli vain pientä, jokainen söi vatsansa täyteen ja ilta tuntui juhlalta. Mutta siihen taas oikeasti vaikuttavat enemmän ne ihmiset kuin ruoka.

Ja niiiin hyvää tuosta lihapullamassasata tuli, että tein samalla idealla sitä uudelleenkin kebakoiden pohjaksi - jätin vaan leivän pois jotta massa pysyisi kasassa. Kastikkeen tein kuten aikaisemmassakin kebakko-ohjeessa ja pekonia tuli pintaan nytkin. Chilin taisin korvata tällä kertaa poppamiehen grilli-viskikastikkeella  ja laitoin mukaan lisäksi hieman siirappia ja lisäviskiä. Lisukkeena tarjottiin uunipaahdettua puikulaa ja inkiväärillä, mintulla ja korianterilla maustettua jogurttia. Cross kitcheniä parhaimmillaan.


Garam masalapyörykät (iso kasa, ainakin seitsemälle muiden ruokien ohessa)

n. 500g jauhelihaa
3 siivua vanhaa, kuivaa leipää (Fazerin myslileipää tällä kertaa)
liotukseen n. 1,5 dl maitoa ja saman verran kermaa
n. 1 pieni prk smetanaa n. 120g
3 valkosipulin kynttä murskattuna ja silputtuna
n. 1,5 cm pala inkivääriä raasteena
n. 3 tl garam masalaa
tupsu lipstikkaa silppuna
timjamia
1 muna
1 tl hyvää yrttisuolaa (tai suolaa ja hieman yrttejä)
mustaa pippuria

Laita leivänpalat pilkottuina /murustettuina likoamaan kermaan ja maitoon. Anna pehmentyä. Sitten sekoita mukaan kaikki muut aineet ja vaivaa tasaiseksi. Paista kauniin värisiksi pannulla useammassa erässä voin kanssa ja laita uuniin pysymään lämpimänä.

Tarjoa jogurttisen dipin tms. kanssa