Mieheni, monikossa, löysivät ne epätavallisesta paikasta. Se oli kylmä ja tuulinen päivä kun kolusin männynleppärouskujen vakiopaikkoja liukkailla kallioilla. Pienimmälle vedenrajassa oli liian kylmä; itsekin oli pakko vetää huppu pään suojaksi. Niinpä miehet kolusivat porukalla sieniä sisempää, puiden suojissa. Männiköstä kuuluvat äänet sekoittuivat vaikeasti tulkittaviksi kiljahduksiksi joista ei tiennyt korvissa viheltävän, suolanmakuisen ilman läpi, kävikö jotain kamalaa vai kamalan ihanaa ihanaa. Hangon suunnasta kallioihin paiskautuvat aallot muuttuivat veden voimasta katoaviksi utupilviksi ja kallioilla oli muutamia kangasrouskuja lukuunottoamatta tyhjää.
"Äiti! Äiti!" kuului mäntyjen seasta kun pikkumies tuli jälleen kerran tarkastamaan missä se mamma luuraa. "Tule katsomaan mitä me isin kanssa löydettiin!"
V seisoi kaivonkannen vieressä itsekin hieman epäuskoisen näköisenä: "En tiedä onko ne kaikki syötyjä, mutta tuosta kosteikosta löytyi noita aika paljon. Eikös ne ole männynleppärouskuja?"
"No jopas, tosi paljon! Hieno löytö murut, en olisi itse älynnyt katsoa tuolta."
Männynleppärouskussa on ihan omanlaisensa, melkein lihaisa maku. Sen tekstuuri on kovempi ja kolmen tähden ruokasienenä joka ei vaadi edes mitään esikäsittelyä se taipuu melkein mihin vaan, piirakasta nuudeliwokin tai pastan kautta keittoon. Ainoa harmi sienessä on, että sitä löytää näin puhtaana vain harvoin.
Mutta nyt kun löytyi, en mitenkään halunnut ottaa riskiä, että sienet jäisivät käyttämättä jääkaappiin tai pakkaseen. Googlasin inspistä myös kaappien tyhjennys mielessäni ja löysin Jamien misopohjaisen sienikeiton ohjeen, joka tuntui heti oikealta valinnalta. Siinä on käytetty liemenä misoa perinteisen hotpotin tyyliin ja yhdistetty ruokaisuudeksi keittoon riisiä, vihanneksia ja pariakin erisorttista sientä.
Vaikka idea on sama, jouduin soveltamaan aika rajusti ja olin jo ihan sitä mieltä että en ota edes kuvia kun ei ole misotahnaa, retiisejä, enokitakeja ja muita juttuja. Mutta kun maistoin keittoa käänsin kelkkani. Samasta syystä reseptistäkin tulee nyt vähän suurpiirteinen, koska en enää muista ihan tarkkoja määriä kun kokkasin maistelemalla.
Mutta suosittelen kokeilemaan oman version sesongin sienistä misolla tai ilman ja etenkin jos löydätte tällaisen aarteen. Liemipohjainen vihanneskeitto sopii männynleppärouskulle tosi hyvin. Keitosta tuli kertakaikkisen ihanaa; ruokaisaa koska paahdoin siihen mallaspossun kylkisiivuja uunissa ja keitin liemeen mukaan mustia linssejä. Raikasta, koska laitoin mukaan tuoreita vihanneksia; fenkolia ja noita lehtikaali-ruusukaalihybrideitä joita olen kaupasta bongannut mukaan syksyn aikana useammankin kerran. Niin ja tietysti lämmittävää sinä tuulisena syyspäivänä saaristossa.
Vaikka käytin liemeen vähän suolaksi soijaa, keitto on silti hyvin eurooppalaishenkinen ja lopulta aineet löytyvät varmaan jokaisen lähikaupasta ja -metsästä. Kasviksiksi voi laittaa hyvin monipuolisesti kaikenlaista, fenkoli tuo kyllä mukavaa raikkautta soppaan. Sieniksi voisi kokeilla myös vaikka lumen altakin löytyviä suppiksia. Jos nyt jotain tästä jutusta on muistettavaa, niin hyvästä ideasta on moneksi.
Männynleppärouskuja ja siankylkeä liemessä (n. neljälle)
1 pkt n. 300-400g siankylkisiivuja
öljyä aurinkokuivattu tomaatti - purkista (tai oliiviöljyä)
2-3 kynttä valkosipulia
reilu puolilitraa mutta kuitenkin alle litra männynleppärouskuja
2 pientä porkkanaa
2 pienehköä fenkolia tai yksi isompin.
1 sipuli
3 dl ruusukaalia, lehtikaalia tai niitä pieniä ruusulehtikaalihybrideitä
2 dl mustia tai ruskeita linssejä (beluga tai du puy)
n. 1 litra kana-tai kasvislientä
n.3 rkl soijaa
yrttejä; mäkimeiramia, lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen ja lado kylkisiivut levyesti öljytylle pellille. Ripota päälle suolaa ja pippuria (jos haluat, voit käyttää muitakin mausteita). Laita valkosipulin kynnet pellille kuorineen. Laita uuniin paahtumaan.
Kun possu paahtuu uunissa, perkaa sienet ja lohko ne isohkoiksi paloiksi. Älä silppua liian pieneksi, jotta sienien mehukkuus säilyy.
Kuori ja pilko porkkanat sopiviksi suupalatikuiksi ja leikkaa fenkolit siivuiksi poistaen samalla kanta. Huuhtaise ruusukaalit tai lehtikaalit ja poista kuivimmat ja kovimmat palat kannasta/lehtiruodista. Jos käytät ruusukaalia, revi lehdet irti, laita syrjään ja lisää irtonaiset lehdet keittoon ihan lopuksi.
Lorauta kasariin tai kattilaan hieman öljyä. Paahda fenkoleita hetki öljyssä jotta ne saavat kaunista väriä leikkuupintaan. Siirrä syrjään. Tee sama sienille; paista niitä muutamassa erässä hieman jotta saavat vähän väriä. Laita taas syrjään.
Siivuta sipuli, laita taas kasariin öljyä ja kuullota sipulia hieman öljyssä. En muista laitoinko mukaan pari aurinkokuivattua tomaattiakin silputtuna, mielestäni en mutta voin olla väärässä. Tässä voi toimia oman maun mukaan. Lisää sitten porkkanat, pari yrtin oksaa, liemi ja huuhdotut beluga - linssit. Rouhaise mukaan vähän pippuria.
Anna linssien kiehua n.10 min, tarkista niiden kypsyys (pitäisivät olla vielä vähän kovia) ja lisää keittoon kiehumaan fenkolit. Lisää sitten keittoon kevyesti paistetut sienet, possusiivut, murskaa pehmenneiden valkosipulin kynsien sisustaa haluttu määrä (maista keittoa!) ja loraus soijaa suolaksi. Keitä vielä toinen n. 8-10 min. Keittoaika riippuu käyttämistäsi linsseistä.
Kun linssit ovat kypsiä, tarkasta nesteen määrä ja lisää vettä tarvittaessa. Maista keittoa ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.
Lopuksi lisätään kaalit, annetaan kiehua minuutti-pari ja tarkastetaan maku. Koristellaan lehtipersiljasilpulla ja lorauksella hyvää oliiviöljyä.
2 kommenttia:
Oi onnekkaat! Ahkeruus palkittiini kun jaksoitte tuolla kelillä etsiä sieniä! Minä olen keskittynyt vaan maanalaisten sienien etsimiseen tänä syksynä, se on palkinnut paljon varmemmennin kuin maanpäälisten kanssa.
Merja: ooh, kuulostaa luksukselta :) Ihan Suomessa?
Lähetä kommentti