Parhautta kotoisassa kahvilassa ja vähän Popyn hatustakin

We're back. Olemme rantautuneet Espooseen ammattiemme aiheuttamia pakkoliikkeitä suorittamaan ja pyrkiäksemme viikon lopulla täältä taas kohti saaristoa. Loma oli tänä vuonna enemmän kuin tarpeen ja otin siitä kaiken irti. Nukuin paljon, hellin paljon, hengitin syvään, ihailin (ja maistelin) metsämansikoita ja luin riippukeinussa sivu toisensa jälkeen ääneen muumia, ötökkäkirjaa, limerikejä ja satuja pienen ihmisen tälläydyttyä viereeni niin kovin läheisesti "ottamaan minusta rakkautta". Retkeilimme enemmän kuin koskaan aiemmin ja kutsuimme kylään kaikki jotka vaan ehtivät tulemaan iloksemme suloiselle saaristomerelle ;) Irtiotto arjesta on ollut lähes täydellinen ja meren lisäksi tämä matka on suuntautunut takaisin itseen, omaan perheeseen ja rakkaideni kanssa ajasta nauttimiseen. Kaikkeen millä oikeasti on väliä. Lomalla ei tunnettu riittämättömyyttä eikä ahdistuttu. Luin taikurin hattua melkein tippa linssissä ja mietin, miten piilosta leikkiessä meille kenelle tahansa voisi käydä kuin muumipeikolle. Lomalla palautetaan mieleen että voima arkeen nousee omasta hyvästä olosta.

Bengtskärissä oli siivouspäivä. Jokaisen pitää joskus tuulettaa nurkkia.

Selasimme tässä kotiin päästyämme kameraan jäänyttä kuva-antia ja vähän kieltämättä naurattikin. Yrittäessäni tallentaa noita valossa kylpeviä, kultaisia ja niin lyhyitä onnenhetkiä talven varalle, aivan luvattoman usein kuvaan tulee lapsesta vain hattu.


Nelivuotias on touhukas eikä pysy sekuntiakaan paikallaan. Hänellä on kiire eteenpäin, vaikka äiti kuinka haluaisi hidastaa hetkeä voidakseen nauttia siitä kauemmin, myöhemmin ja uudelleen. Osittain näin käy kyllä selvästi myös tarkoituksella, sillä I rrrakastaa kujeilua. Etenkin silloin kun äiti on ihan liian hempeenä ja yrittää ottaa mummullekin niitä söpskiä kuvia jakaakseen kaiken mummulle myöhemmin ja uudelleen.

Hattu kiipii, hattu reissaa, hattu tutkii ja aprikoi.

V heitti asiaa tuskaillessani että "sun pitäis tehdä noista hattukollaasi P.O.P:ille!" Se mies ei sitten koskaan muista opi että Vaimolle (tm) ei pidä heittämän tällaisia palloja. Me (ja köh, minä) nimittäin olemme ihan aitoja P.O.P - faneja kuten blogin muistakin kuvista olette varmaan arvanneet. Etenkin se Hattu (tm) on hyvin edustettuna; ties monettako vuotta putkeen malli on prikulleen sama, vain väri vaihtuu. Joten teinpä sitten kollaasin; Hatun matka kesälomamme 2015 halki :)

Itse tehtyä ja jotenkin aitoa. 

Ruokapuolella yksi lomamme fanituksen kohteista oli yllätys meillekin. Taalintehtaan torilla kaloja monta vuotta myynyt Holmberg fisk oli ryhtynyt kahvilayrittäjäksi ja vanha, ennen aika pitkälle valmiskamaa myynyt steriili kahvila oli saanut uuden asiakaskunnnan, tarjottavat ja siinä ohessa sielun.

Pieniä, uusia omistajia kuvaavia sisutuselementtejä oli tullut lisää, kuin lupauksia siitä mitä tulevaisuus voi olla. 

En tiedä miten parhaiten kuvaisin muutosta sillä se ei ole rakenteellinen; terassi on sama, seinät ovat samat.  Siistit, mutta hieman toimistomaiset kalusteet putkituoleineen ja mustine lasipöytineen olivat edelleen paikallaan. Myyntitiskikin oli sama, mutta meno oli muuttunut täysin.

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut niin monta juttua kahviloista ja ravintoloista joissa kerrotaan miten minkään persoonallisen ja itsetehdyn tarjoaminen ei ole mahdollista koska Evira. Koska sääntösuomi, koska ei ole tarvittavia myssyjä.

Mutta jotenkin Holmberg fisk oli tehnyt juuri sen, mitä kylään tarvittiin. Paikka kuhisi paikallisia ja kahvila oli selvästi otettu omaksi. Tiskissä ei ollut voikreemikermamunkkeja ja VR- sämpylöitä vaan (epäilemättä) säädösten vaatimiin rapiseviin muovipusseihin oli pakattu itsegraavatusta siiasta tehtyjä tuoreita, itse leivottuun ruislimppuun tehtyjä voileipiä. Lisäksi on tietysti itse tehtyjä perinteisiä kakkuja; snickerskakkukaan ei ole pakastealtaasta, oikealla voilla tehdystä kreemillä täytetystä sokerisesta viskikakusta puhumattakaan. Mutta ehkä kaikista suurimman vaikutuksen teki tuoreesta kalasta tehty herkullinen voileipäkakku ja itsetehty kesämehu, jossa uiskenteli kokonaisia, tuoreita mansikoita. Kahvi tarjottiin sekalaisesta setistä kuppeja; ne jotka tahtovat mukin, voivat sen ottaa ja ne jotka kaipaavat porsliinia tasseineen, var så god. Ja santsikuppi sisältyy hintaan.

Voileipäkakku on tosi hyvä idea, miksei maalaiskahviloissa laajemminkin tarjota sitä mitä ihmiset tarjoavat juhlissa?

Kaikki on alusta loppuun itse tehtyä. Hinnoittelu on maltillinen ja itse tehdystä maksaakin mielellään. Tiskin päällä myydään omaa leipää mukaan. Ja joka paikassa kuuluu iloinen puheensorina. Palvelu on ystävällistä ja välitöntä. Uudet omistajat ovat selvästi yhteisön suosiossa, enkä ihmettele. Itsekin olen torilla ostanut monta kertaa kaloja Holmbergiltä ja aina kala on ollut tuoretta ja hyvää, palvelu on ollut ystävällistä jopa meikäläisen huonolla ruotsilla suoritettujen kysymysten osalta :)

Ja miten tajuttoman hyvä idea kalayrittäjältä on tarjota kalasta tehtyä voileipäkakkua ja herkullisia graavileipiä sekä kotoisia "parempia kakkuja" ? On kerrankin älytty pelata vahvuuksilla ja tarjota juuri sellaista kotoisan persoonallista, rehevää ja herkullista saaristolaisruokaa joka maistuu paitsi paikallisille, myös meille muualta tulleille. Ilmeisesti kiinteistössä on kunnolliset keittiötilat että tämä kaikki on mahdollista ja ihanaa että näin on. Aivan liikaa näkee maakunnissa persoonattomia kahviloita jossa suurin osa on teollista, mautonta ja tylsää sarjatuotantokamaa. Näemmä omannäköinen, itsetehty ja vastalaitettu on sääntösuomessa kuitenkin mahdollista jos tahtoo.

Ja se mikä jäi vielä kokeilematta oli kahvilan tarjoama 7e Fiskburgare ja päivän erikoiset jotka vaihtelivat tarjonnan mukaan. Toivon todella, että asiakkaita riittää niinkuin toripäivänä; jonoksi asti.  Ja kun syksyllä suljemme mökin oven talveksi voimme keväällä toivottavasti palata paikkaan, joka on vakiinnuttanut asemansa Taalintehtaan parhaana kahvilana. :)