Sian etuneljännes (!)

"Kuule äiti...." aloitin varovaisen lähestymisen puhelun varsinaista pihviä sikaa kohti, kun pakolliset kuulumiset oli jo vaihdettu: " Jos nyt hypoteettisesti kuviteltaisiin, että mulla olisi kellarin jääkaapissa neljäsosa sikaa - niin..." "Miksi?" kuului hieman tuskainen ähkäisy linjan toisessa päässä ennenkuin ehdin lauseeni: "...miten mun kannattais sitä leikata?" loppuun asti.

Otin ääneeni niin kepeän ja huolettoman sävyn kuin osasin ja selitin äidille, että V oli nähnyt kaupan itsepalvelutiskissä sian etuneljänneksiä ja ostanut sellaisen! :) V:n tuntien varmaan osaatte arvata mitä miehen päässä oli liikahtanut sianruhon sattuessa näkökenttään? "Ihan Mahtava pala eläintä!", kyllä joo.  V tuumasi jotta se ei pelaa joka pelkää ja lähti kaupasta 12 kilon sianpala kainalossa.

Kyllä minä sitä arkeen karusti palannutta nimipäiväsankaria siellä kellarin jääkaapissa tervehtiessäni mietin hetken, että on jossain määrin edesvastuutonta cittariltakin laittaa tuollaisia paloja esille kun kauppa parveilee meidän V:n kaltaisia opportunisti-metsästäjä-keräilijöitä:) Ja siellä se nyt sitten istui, eikä minulla ollut aavistustakaan mitä siitä teksisi; tai miten, sillä tutun kasslerin, ulkofileen ja lapapalan seassa ja ympärillä risteili kivikovia luita ja petollisia rustoja. Mitä voin sanoa? Onneksi on äiti, joka on lihamestari.

Luulen, että äidillä oli kerrankin vähän samanlainen olo siellä puhelimen toisessa päässä kuin minulla niinä kertoina kun yritän ratkoa äidin ATK - pulmia etänä. "Leikkaatte siitä selkärangan päältä vaan suoraan..." "Niin siis mistä, niinkun tästä urastako? Mutta kun... Sahallako, ai eikun veitsellä? Ai ei siitä, vaan siitä kylkiluiden vierestä? Mutta meneekö se... ? Aaa.... " Vaikkei äiti sanonut mitään sellaista, kuulin kyllä korvissani, miten äiti haluaisi tarttua veitseen ja lopettaa kaikki turhat kyselyt rusauttamalla veitsen.... Siihen sikaan ihan itse. :)



Enkä tiedä menikö se nyt ihan niinkuin äiti meinasi - varmaan ei, mutta tästähän lihamestari nyt voi sitten tarkkailla meidän tyylinäytettämme :)

Lihaa leikataan eri maissa eri tavoin. Tämä kuvissa esitetty on amatöörimuunnos suomalaisesta.

Me olimme nimittäin löytäneet ginger pigistä hauskan italialaisen reseptin hitaasti paahdetusta possunolasta, jota olimme paremman huvin puutteessa päättäneet kokeilla ;) Nyt tuosta etuneljänneksestä piti vain ensin saada irti se noin kahdeksankiloinen olkapää.

Olkapäästä tulee massiivinen, hieman kinkkumaisen näköinen pala, jonka keskellä on sekä litteä (olkapään) luu että osa etujalkaa.

Ja jos onnistumme jotenkin säilömään sen kasslerin ja ulkofileen pään niin hyvä. Niille aina keksii käyttöä, tuumailin ja speksailin jo V:lle miten erinomaista arista al lattea siitä ulkofileen kasslerpäästä saisikaan aikaan. Niin, muutaman päivän Putte P:n eksistenssiä huokailtuani aloin minäkin jo innostua tästä projektista.

Veitsellä kylkiluun saa kyllä irti selkärangasta, mutta ainakin meillä turvauduttiin miehiseen voimaan.

Jahka hoksasimme, mistä kohdin olisi syytä aloittaa, liha saatiin kuin saatiinkin paloiksi äitini ohjeilla; selkärangan ja kylkiluiden liitoskohdassa on tosiaan rustoa, josta pääsee läpi veitsellä.

KAsslerin päällä on littana kylkirivin päädyssä oleva luun jatke, joka lähtee nätisti irti.

Kun koko rustorivi on rikki (ks. jutun ensimmäinen kuva), kyljyksen ja kasslerin voi leikata irti viemällä veistä kylkiluiden suuntaan leikaten alas ja läpi.

me poistimme kyljysluut, mutta kyljykset pystyy leikkaamaan rustoista poikki kuten edellä kylkiluut irrotettiin selkärangasta.

Me halusimme säästää projektiamme varten mahdollisimman suuren olkapalan - joten yleisesti ottaen kai leikkaamisen voisi tehdä vieläkin enemmän vinoon jos tahtoo esimerkiksi enemmän sian rasvaa ja nahkaa mukaan sitä kyljysriviä koristamaan.

Me poistimme kyljysten luut, sillä suunnitelma tosiaan on, että se ulkofileen pää jota eräs lihamestari kehui ihan sisäfileen kaltaiseksi, mureaksi lihaksi, se kypsennetään jotenkin yhtenä palana. Ja no, kasslerille aina jotain keksitään.

Kyljysrivi ja kasler yhtenä palana sekä etulapa.

Äiti sanoi, että etuneljännes menee noin puoliksi, kun lihan leikkaa näin vinoon, mutta me saimme aikaan noin kolmen kilon reunapalan ja kahdeksan kilon luullisen olkapalan. Tämä varmaan johtui siitä kitsastelusta sen kyljysrivin leikkaamisessa. Joka tapauksessa veitsi löysi lopulta tiensä aika luonnollisen oloisesti kun seurailimme lihaskalvoja ja luiden pintoja. Naapurin koiralle ei paljon lihaa luiden ympärille jäänyt vaikka tämmöiset amatöörit asialla olivatkin.

lihan pinnasta näkee, mistä kohtaa kasslerin marmoroitunut ja läikikäs liha loppuu. Jostain siitä pistimme lihan poikki.

Ja kun nyt asiaa tässä mietin jälkikäteen, oli tosi hauskaa että V toi tuollaisen projektin kotiin - ainakaan ite leikatessa ei voi valittaa ettei saa juuri sellaisia paloja kuin haluaisi :)

Mutta nyt I heräsi, joten se, mitä possusta tehtiin jää seuraavaan juttuun. Stay tuned ;D