tag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post684883889633030189..comments2023-12-24T17:29:59.286+02:00Comments on Siskot kokkaa: Everything I do, I do it for you; äitiydestä, yrittäjyydestä ja vähän vanhempainrahastakinNellehttp://www.blogger.com/profile/11738128496660714304noreply@blogger.comBlogger14125tag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-48646865096051734412015-02-03T07:40:48.381+02:002015-02-03T07:40:48.381+02:00Sauvajyvänen: joo, meillä siivous on ulkoistettu; ...Sauvajyvänen: joo, meillä siivous on ulkoistettu; siitä saavutetut hyödyt ovat henkilökohtaisella ja henkisellä tasolla niin suuret, että maksan siitä ihan mielelläni. <br /><br />V:n kanssa tuossa juteltiin perheiden tukemisesta ja yksi mitä en älynnyt itse kirjoituksessa mainita voisi olla vapaaehtoinen yhteisverotus. Eli perheellä joka kokee että rahat ovat yhteisiä olisi mahdollisuus anoa perheverotuskohtelua, jolloin esimerkiksi perheen yhteenlaskettujen tulojen pienentyessä verokohtelukin keventyisi. Hyviä ideoita ja erilaisia vaihtoehtoija on varmasti, niitä ei vaan tule ajatelleksi ellei asiaa pysähdy vähän miettimään. <br /><br />Heidi: juuri noita asioita varmaan kaikki äidit kipuilevat ja juuri niiden vuoksi kirjoitin tämän. Paljon olisi muutettavissa ihan asenteilla, poistaisi stressiä kummasti jos ei tarvitsisi miettiä mitä työkaverit tai muut ajattelevat. Ei se vuosien osaaminen sieltä mihinkään katoa. Mutta vähän kieltämättä ärsyttää että lapsen hoito kotona on niin joko tai ja että esim. mummo ei kelpaa hoitajaksi samoin kuin ennen. Ja sitä pitäisi jotenkin tukea (esim. luomalla juuri joustavia hoitomahdollisuuksia), että äidit voisivat tehdä jotain pientä työmäärää vaikka kausiluonteisesti/projektina vaikka olisivatkin hoitovapaalla; auttaisi ammatillisen kehityksen seuraamisessa kummasti. En tiedä, joku voisi miettiä miten annetaan mahdollisuuksia, muttei pakkoja!<br /><br />Anonyymille tuolla aiemmin on vielä pakko lisätä: äitini luettuaan tämän jutun sanoi, että kun minä olin syntynyt marraskuun lopulla, hän oli jo kaupan tiskin takana isän vieressä saman vuoden joulumyynnissä. Isänäiti oli auttamassa n. kolmiviikkoisen vauvan (minun) hoitamisessa. ;) Että siinä yksi äiti joka lähti töihin. <br /><br />Ja tuossa dokumentissakin yksi tärkeä pointti oli, että nimenomaan siihen äitimyyttiin lisättiin 90 - luvulla paljon sellaista mitä siinä ei ole aiemmin ollut. Ehkä sitä myyttisyyttä voisi purkaa. <br /><br />Tosin, äitini totesi puhelimessa että "ehkä susta siksi tulikin tommonen" ;) <br /><br />Roolit muuttuvat vähitellen ja kun viimeksi rekrysin uutta työntekijää itselleni juttelin monen paikkaa hakeneen nimenomaan miehen kanssa, jotka nostivat lapset ja perheen esiin keskustelussa jollain tasolla vaikkei sellaisista asioista työtä hakiessa kenenkään tarvitse puhua eikä työnantajan sovi kysellä. Yksi jonka olisin palkannut (mutta hän halusi lopulta toisaalle) kertoi avoimesti toivovansa mahdollisuutta pitää pitkä isyysloma, toinen haki nykyistään vähemmän vaativaa positiota koska perhe ja useammallakin arvot olivat vuosien saatossa muokkautuneet siihen suuntaan, että työ ei saisi olla elämän ainoa asia. Yksi sanoi hakeneensa paikkaa, koska "työpaikkailmoituksesta henkivät inhimilliset arvot" Olin oikeasti aika iloinen ja tavattoman yllättynyt, että asenteet ovat menossa tähän suuntaan. <br /><br />En millään suostu uskomaan että isät kategorisesti väistävät vastuusta, mihin ymmärtääkseni viittaat sanomalla että 50% vanhemmista voi väistää vastuuta. Aina tulee olemaan tilanteita joissa perheen pitää valita kuka jää kotiin, mutta haluaisin että ihmisillä on itsemääräämisoikeus perheen sisällä ja me ykislöinä taas koittaisimme tietoisesti olla syyllistämättä ketään ja kummastelematta kenenkään valintoja. Roolimallien muuttuminen on jo alkanut ja ekäpä sen yhdenlaisen äitimyytin purkautuminen tapahtuu nopeammin kun asioista puhutaan. Syyllistäminen aiheuttaa pelkoa ja se taas epävarmuutta, mikä ajaa ihmiset "tuttuihin ja turvallisiin" rooleihin. Kategorisointi on niin kovin helppoa. <br /><br />Nellehttps://www.blogger.com/profile/11738128496660714304noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-89659432499557347952015-02-02T10:53:37.037+02:002015-02-02T10:53:37.037+02:00Hieno kirjoitus! Tuo syyllisyys on ihmeellinen asi...Hieno kirjoitus! Tuo syyllisyys on ihmeellinen asia; itse jatkoin nyt monesta syystä hoitovapaata alkuperäissuunnitelmaa pidemmälle, ja nyt koen syyllisyyttä siitä, ammunko itseäni ammatillisesti jalkaan valintani vuoksi ja joutuuko perheeni siitä kärsimään taloudellisesti tai muuten. Eli teit niin tai näin...<br /><br />Perhe-elämä on totisesti muuttunut vuosien varrella emmekä enää kaikki sovi samaan muottiin, toivottavasti yhteiskunta muuttuu perässä, jos ei mukana! Heidi - Kärähtäneethttps://www.blogger.com/profile/12714972351860359296noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-81597585308004380162015-02-01T13:35:06.371+02:002015-02-01T13:35:06.371+02:00Nelle, hyvää pohdintaa edelleen. Minä en pysty töi...Nelle, hyvää pohdintaa edelleen. Minä en pysty töissä juurikaan ulkoistamaan hommia, mutta kotona kylläkin. Silloin kun lapsi/lapset olivat pienempiä, meillä kävi siivooja joka toinen viikko, useamman vuoden ajan. Sen jälkeen se loppui, kun omavastuu ja %-osuus muuttuivat (tästä voisin avautua enemmänkin joskus). Nykyisin olen ulkoistanut kaupassakäynnin aika pitkälle, eli meille tulee viikon ruokaostokset kerran viikkoon kotiin. Pieniä isoja juttuja, jotka auttavat siinä, että minulla on enemmän aikaa olla läsnä lapsille.<br /><br />Laatuaika-sanasta minäkään en pidä, ensinnäkin se tavallinen arki riittää meillä, ja on muitakin syitä, miksi tavallinen kotoilu on meidän lapsille parempaa kuin mikään erillinen "laatuaika". Aika lasten kanssa on muuten niitä asioita, missä laatu ei korvaa määrää. sauvajyvänenhttps://www.blogger.com/profile/04675042210077244130noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-62669285113870678802015-02-01T11:33:00.380+02:002015-02-01T11:33:00.380+02:00Andalusiana <3 Kiitos. Uskotko, että olen miett...Andalusiana <3 Kiitos. Uskotko, että olen miettinyt uskallanko kirjoittaa tätä?:)Nellehttps://www.blogger.com/profile/11738128496660714304noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-12283936224723687092015-02-01T11:32:16.735+02:002015-02-01T11:32:16.735+02:00Mama Gastro: Niin, kyllähän sinä paljon tulee kerr...Mama Gastro: Niin, kyllähän sinä paljon tulee kerralla opeteltavaa. Mullakin oli vähän paniikki, koska tuli asioita jotka on pakko järjestää ja palata siksi töihin. Pystyin kuitenkin tekemään lyhennettyä työviikkoa; tai no, lapsi oli 3 päivää hoidossa ja mä paikkasin sitten kahden päivän edestä yöllä; olin ihan täydessä <a href="http://www.bbc.com/news/magazine-16964783" rel="nofollow">two sleeps</a> - moodissa monta kuukautta. Se, mitä ehkä itse kaipailin silloin oli, että lastenhoidon byrokratia olisi ollut kevyempää ja esimerkiksi au pair olisi Suomessakin järjellinen vaihtoehto. Mutta kaikki säädösviidakko noiden ympärillä tuntui ihan musertavalta siinä kun oli vähän muutakin hoidettavaa. Lopulta kaikki järjestyi, mutta ei se "ilmaiseksi" mullekaan tullut. Paljon oli jyrkkiä asenteita, tuli tehtyä virheitäkin ja mun motiiveita kyseenalaistettiin välillä ihan päin naamaa. Sitä oppii olemaan sanomatta että "lapsi". :) Mutta; kuten Sauvajyvänen tuossa alla toteaa, kannattaa muistaa että ihmiset ovat erilaisia eikä toinen, joka ei ole samaa kokenut voi tietää tarkalleen miltä Sinusta tuntuu. Ja riittävän hyvä tosiaan riittää ja tärkeintä on tasapaino ja ettei äiti tai isä uuvu. <br /><br />Sauvajyvänen; mä jotenkin koen, että tuossa yhtälössä on tärkeää se vanhempien voimantunne ja luontevien roolien löytäminen. Se ettei tunnu siltä että hukkuu vaan että tilanne on hallittavissa vaikka välillä tekisikin tiukkaa. Olen ihan samaa mieltä tuosta riittävän hyvästä. Sitä oikeastaan hainkin kun sanoin, että koulutetut naiset yrittävät yhdistää kaksi (liian) kunnianhimoista mallia; minkään sortin täydellisyys sopii huonosti lapsiperheeseen IMHO. <br /><br />Olennaisinta lienee, että löytyy jostain ja jollain tavalla sitä yhteistä aikaa jolloin voi vaan olla lapsen kanssa yhdessä; lapsi ja vanhempi. Mä olen vähän vastaan sitä laatuajan käsitettä muutenkin; ihan oikea arki on paljon parempi. Realistisen arjen näkeminen ja kokeminen silleen rennosti antaa lapsillekin uskoa siihen, että keinot löytyvät ja elämä on ihan hyvää. <br /><br />Minusta on hienoa, että arkeen on löytynyt isälle ja äidille teidän perheelle sopivat roolit. Älä siis suotta ruoski itseäsi tommoisilla rakkaudettomuusjutuilla. Aina löytyy joku, jonka mielestä tekee väärin. Osa tästä tilanteesta on juuri syntynyt sen takia, että asioita asetetaan liian tiukkoihin muotteihin ja esitetään kärjistäen joko-tai. Eeeeei se niin mee, sanoo meidän kolmevuotiaskin kun tajuaa että häntä huijataan ;) <br /><br />Mutta ehkä yleisemmin vielä; toivoisin, että sihteerit palaisivat ammattikuntana toimistoihin takaisin ja assareita käytettäisiin enemmän. Koska etenkin äideille aika on sitä arvokkainta resurssia, jokaisen työaika pitäisi saada käytettyä niihin tärkeisiin, koulutusta vastaaviin juttuihin. Se palkitsee ja vie eteenpäin. <br /><br />Tuossa juuri puoliksi tosissaan mietin, pitäisikö tilata semmoinen kuukaudessa tietyn tuntimäärän hommia tekevä assari; ei tarvis muistaa kaikkia lillukoita itse. pelottaa vaan millainen byrokratia siinäkin tulee niskaan. <br /><br />Ja toivoisin, että kotiapuja saisi helpommin laillisesti, yhteiskunta tukisi lapsiperheitä siinä ja toimijoilla olisi suoraveloitus! ;) Sellaisilla pienilläkin asioilla voisi olla iso merkitys arjen jaksamiselle pahimpina ruuhkavuosina. Just aamuteeveessä sivuttiin aihetta kun kuuntelin sitä toisella korvalla aamupalaa laitellessa. Mietin silloin, että hyvä kun näistä puhutaan ääneen. <br /> Nellehttps://www.blogger.com/profile/11738128496660714304noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-39359680120840528382015-02-01T11:15:37.342+02:002015-02-01T11:15:37.342+02:00Aivan loistava kirjoitus. Taputan tätä vielä huome...Aivan loistava kirjoitus. Taputan tätä vielä huomennakin <3Andalusianahttps://www.blogger.com/profile/10602402818440486842noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-22853405978547137502015-01-31T21:58:42.395+02:002015-01-31T21:58:42.395+02:00Hienoa pohdintaa. Minä olen näitä äitejä, joka &qu...Hienoa pohdintaa. Minä olen näitä äitejä, joka "ei rakasta lapsiaan" sillä olen mennyt kummankin jälkeen töihin jo ennen kuin lapset ovat olleet 1-vuotiata. Tätä ei ole helppo sanoa nykyään, sellainen määrä syyllistämistä tulee niskaan, ihan yllättävältäkin tahoilta.<br /><br />Minullakin on mielekäs (ja vaativa) työ johon sisältyy matkoja, pitkiä päiviä ja sen sellaista. Meidän perhe on tietysti siinä mielessä onnekas, että isä on osallistunut/osallistuu lasten hoitoon, eli kun minä olen poissa, niin toinen vanhempi on lasten kanssa siinä kuin minäkin, ja tietysti toisin päin. Se joustaa joka pystyy paremmin joustamaan kulloinkin.<br /><br />Mutta olihan sitä ihan poikki silloin kun lapset olivat ihan pieniä. Imetin kumpaakin lasta vielä pitkään töihin menon jälkeen, kuopusta yli puoli vuotta, eli jo hormonimylläkkä teki olosta aika karseaa. Minulle suurta voimaa antoi kirjoitus, jonka luin vähän sen jälkeen kun olin mennyt töihin esikoisen jälkeen. Juttu oli siitä, että riittävän hyvä on riittävän hyvä. Että täydellisyys on oikeasti paljon vahingollisempaa, kuin se, että on riittävän hyvä. Se kirjoitus pysäytti ja kolahti, ja ennen kaikkea antoi riittävästi voimaa. <br /><br />Mietin omalla kohdalla että mikä on riittävän hyvää. Sehän on jokaisella erilaista. Minulla riittää se (olen siis sinut asian kanssa), että en leiki lasten kanssa, sen sijaan teen asioita heidän kanssaan ja luen. Meillä ei syödä eineksiä, mutta meillä on sotkuista, joskus jopa likaista. Meillä harrastetaan, mutta pienesti. Jne. Mikään ei ole täydellistä, mutta riittävän hyvää kuitenkin. Sillä mennään. Ja olen tyytyväinen, että lasten suurin murhe tällä hetkellä minun suhteen on se, että kokeilen liikaa uusia reseptejä enkä tee riittävästi tuttuja hyviä ruokia. Ja että he eivät ole huomanneet että haluaisin joskus mennä Kilkumajälven palkumaleilille. sauvajyvänenhttps://www.blogger.com/profile/04675042210077244130noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-62478936408456981672015-01-31T21:51:10.335+02:002015-01-31T21:51:10.335+02:00Kiitos tässtä hienosta kirjoituksesta. Olen nyt it...Kiitos tässtä hienosta kirjoituksesta. Olen nyt itse ollut kohta kaksi vuotta kotona pojan kanssa ja syksyllä odottaa töihin paluu. Vaikka odotan sitä jo innolla nyt jo kuitenkin stressaan miten työn ja lapsen yhdistäminen sujuu. Tiedän, että pärjämme kun muutkin pärjävät mutta.. Anonymoushttps://www.blogger.com/profile/03309245603211376616noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-87905974790203425232015-01-31T21:35:44.034+02:002015-01-31T21:35:44.034+02:00Minna: niin on. Mutta kun nyt on päästy tällaisell...Minna: niin on. Mutta kun nyt on päästy tällaisellekin sivistyksen tasolle, meidän pitäisi pystyä myös näkemään jotain muutakin kuin joko-tai. Tiedän, että olet varmasti samaa mieltä. Ja joo, ei se asioilla kiristäminen ainakaan auta paineiden kanssa. <br /><br />Anonyymi: minun särähtää korvaan aina jos lapsia laiminlyödään, riippumatta siitä kumpi huoltaja niin tekee. Joillain se voi myös olla vain realiteetti; toinen ei pysty hoitamaan lasta. Lapsen ei silti pitäisi joutua kärsimään siitä kohtuuttomasti, vaihtoehtoja pitäisi olla koska ihmiset ja tilanteet ovat erilaisia. Se oli viestini. Tiedän että tämä kirjoitus pursuu optimismia ja laittaa toivonsa monessa kohden vasta tuleviin sukupolviin, aikuisena kasvamiseen ja niihin nuoriin jotka nyt suunnittelevat perheen perustamista. Silti kirjoitin sen.<br />Nellehttps://www.blogger.com/profile/11738128496660714304noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-64270670417365785122015-01-31T21:04:20.540+02:002015-01-31T21:04:20.540+02:00Minulla särähti korvaan tuo että kaikilla isillä e...Minulla särähti korvaan tuo että kaikilla isillä ei ole mahdollisuutta tai halua hoitaa lapsiaan. Vaihdapa sanan "isä" tilalle sana "äiti" - kuulostaa absurdilta, eikö? Surullista, että 50 %:lla vanhemmista on yhä vain oikeus sivuuttaa vastuu omien lastensa hoitamisesta. Ja jostain kumman syystä en ole ikinä kuullut äidistä, jolla ei ole mahdollisuutta jäädä oman lapsensa kanssa kotiin, esimerkiksi kuukaudeksi. Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-61563952866840213362015-01-31T20:25:31.614+02:002015-01-31T20:25:31.614+02:00Nelle: juurikin noin kuin sanot. Minusta vain on t...Nelle: juurikin noin kuin sanot. Minusta vain on tuntunut viime vuosina, että tuollainen kahtiajako on kärjistynyt monessa suhteessa. Minna Vuo-Chohttp://tatakeittioelamaa.blogspot.fi/noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-34881308100485292462015-01-31T19:22:47.737+02:002015-01-31T19:22:47.737+02:00Minna: Niin, no, koska maailma on muuttunut, arvoj...Minna: Niin, no, koska maailma on muuttunut, arvojen ja mallien pitää muuttua sen mukana. Mummuja ei joko ole ollenkaan, he ovat vielä työelämässä tai he asuvat niin kaukana. Sama pätee vanhojen ihmisten omaisiin sitten kun apua tarvittaisiin. Väitän että äitien ja vanhempien ihmisten pysyminen työelämässä jollain tavalla kiinni - vaikka innovatiivisin uusin muodoin antaisi paljon hyvinvointia kaikille. Nyt vaan miettimään malleja; varmasti jotain keksitään kun mietitään. <br /><br />Jael: Kokeile ihmeessä googlata, oli tosi hyvä ja uusi pitkästä aikaa. Se on hassua miten perheet muuttuvat mutta yhteiskunta paljon hitaammin. Mutta lapsissa elää toivo? Nellehttps://www.blogger.com/profile/11738128496660714304noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-61229504344633878072015-01-31T18:00:36.544+02:002015-01-31T18:00:36.544+02:00Onpa hyvä kirjoitus:) Ja harmi ettei tuo dokumentt...Onpa hyvä kirjoitus:) Ja harmi ettei tuo dokumentti näy Suomen ulkopuolella;pitää googlata jos se löytyisi jostain muualta.<br />Huomasin aikoinaan itse tuon vaikean yhtälön eli äitiys-ura kun olin hotellialalla,ja edessä oli joko olla 24 tuntia käytössä ,jotta etenisi tai viettää edes joitakin tunteja lapsen kanssa.Valitsin jälkimmäisen ja vaihdoin alaa (ja tulin sitten takaisin Suomeen sen jälkeen).<br />Olen monta kertaa miettinyt miten ihmeessä täällä naiset osaavat yhdistää tuon yhtälön kun työpäivät täällä ovat pitempiä kuin Suomessa (45 h).Täällä sellaisen sallii ehkä perhe,sillä monet isovanhemmat ottavat aktiivisesti osaa lastenlasten hoitoon,kun vanhemmilla ei ole aikaa. Ja mahtavaaa että I tykkää vihersmoothieista:)Jaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6084323353207919599.post-45514011359600484132015-01-31T18:00:23.628+02:002015-01-31T18:00:23.628+02:00Amen... jos olet kotona, et tienaa - jos olet töis...Amen... jos olet kotona, et tienaa - jos olet töissä, laiminlyöt lapsiasi? Näinkö sen on pakko mennä? Minna Vuo-Chohttp://tatakeittioelamaa.blogspot.fi/noreply@blogger.com