perjantai 26. heinäkuuta 2013

Kääretorttua ja kanasoppaa eli kuvia ihan tavallisesta arjesta.

kääretorttu

Keskellä lomaa on hyvä pysähtyä ja muistaa, että välillä mikään ei ole parempaa kuin hyvin tehty  "ihan tavallinen". Aina ei tarvitse olla innovatiivinen eikä pyrkiä johonkin suurempaan.

mustikkaa ja pannukakkua

Aina ei tarvitse yllättää ja ylittää itseään. Ei ainakaan jos ei tunnu siltä. Sellaisena päivänä se hyvä ja varma perusjuttu voi olla niin monta kertaa palkitsevampaa kuin loputon arpominen miljoonan mahdollisuuden välillä. Vaikka uusi on välillä virkistävää, se ei ole itseisarvo edes ruokabloggaajalle.

Sitäpaitsi, en tiedä montaakaan niin hyvää juttua kuin kotikokin reseptillä tehty syntisen makea ja karamellisoitunut "maailman paras pannukakku" kun sen päälle ripotellaan tuoreita, kevyesti sokeroituja mustikoita. Voittaa minkä tahansa mustikkapiirakan mennen tullen; kesä lautasella.

kanakeitto

Ja vaikka olisitkin kuvitellut tekeväsi "sitten lomalla" vähän sitä sun tätä, pitäähän juuri silloin olla myös aikaa vain istua oman perheensä kanssa rantakalliolla, katsella veneitä ja syödä kanasoppaa? Ja siinä rantakalliolla se kanasoppa onkin ihan erityistä - vaikka se olisikin eilistä ja lämmitettyä. Vai mitä?

mansikkakakkku

Sillä jollei pysähdy, aika valuu käsistä ja vuodet kulkevat ilman että kesää, läheisiään tai edes elettyä elämää muistaa nähdä ja kuulla.

mansikkaa ja mascarponea

Sitä on muka koko ajan liian kiire halata ja nuuhkia sen pienen vauvan valtoimenaan kasvavia, hiekantuoksuisia ja valkoistakin valkoisempia kesähiuksia. Jos ei pysähdy kuuntelemaan niitä pieniä suusta pulppuavia tavuja voi jäädä ymmärtämättä että se pieniä käsiä väännellen, vähän syyllisellä ilmeellä muutamaan kertaan toistettu "hrrrrr - poppa" tarkoitti että leivänpaahtimen toimintaan oli tutustuttu itsenäisesti ja lähemmin.

Oikeastaan I:n kanssa touhutessani olen alkanut miettiä syvällisesti sitä, miten oikeastaan keskeneräinenkin on jo puoliksi valmis ja "pieni kaaos" on oikeastaan melkein järjestyksessä.

Tekeekö epätäydellisyyden hyväksyminen minusta sitten paremman vai huonomman ihmisen? Pohojalaanen täydellisyydentavoittelija jossain sieluni sopukoissa vaatii toisinaan puheenvuoroa, mutta olen oppinut hiljentämään tai ainakin ohittamaan hänet välillä. Raparperi kasvaa ensi vuonnakin ja jos salaattimaa jäi vähän rakkautta vaille niin ainakin kotilot söivät tänä vuonna hyvin.

omenasose


Eikä kukaan valittanut vaikka tein vain ihan tavallista kääretorttua siitä  ihanasta omenasoseesta jonka ystävämme toi mukanaan "kylmäkallena".

Sillä joskus mahdollisuus johonkin uuteen ja toisenlaiseen piilee juuri siinä epätäydellisyydessä ja omien toimintamalliensa rikkomisessa. Koska "oikeaa" kylmäkallea ei ollut löytynyt lähdön kiireessä, me saimme lahjaksi maailman parhaan kylmäkallen. Ja oli vapauttavaa tehdä siitä ihan tavallista kääretorttua joka osoittautui jälkikäteen vielä tosi käteväksi, pieneen tilaan jääkaapissa meneväksi vierasvaraksikin.

Ja vaikka ajatus eräästä omenasoseeseen liittyvästä projektista mielessäni ohimennen vilahtikin, koska en käyttänyt koko päivää miettien omenan, mascarponen ja savoiardi - keksien pyhiä ja epäpyhiä liittolaisia, minulle jäi paljon aikaa ottaa I syliin ja lukea hänelle kirja laivoista. Ja sietäisipä tuo läksy muistaa tänäänkin.

Sillä sattumalta I on tänäänkin juuri sylini kokoinen. Ja aivan selvästi, huomaan, hiekantuoksuinen.



torstai 25. heinäkuuta 2013

Parsakaali-kotijuustotagliatelle eli helppoa arkiruokaa maalla


Lyhyt juttu, hyvä kesäruoka. Muistatteko ne pienet parsakaalit joita löysin? No, toinen pussukallinen niistä meni tähän pastaan, jonka voit tehdä melkein missä vaan (aineidensa puolesta) korvaamalla broccolinit tavallisen parsakaalin pienemmiksi leikellyillä kukinnoilla. Lisäksi laitetaan kaikille tuttua, kypsyttämätöntä kotijuustoa joka saa tässä pastassa ihan uuden elämän, kun tajusin pyöritellä juustopalat paahdetuissa seesaminsiemenissä. Ihan mahtavaa; pähkinäiset siemenet korostavat juuston melkein makeita ja herkkiä makuja, parsakaalit tuovat runsautta ja kun koko setin vielä viimeistelee tuoreilla basilikanlehdillä niin herkkuhan onkin jo melkein valmis.

Ja mikä parasta, voit nakata parsakaalit kiehumaan sellaisen 2-3 minuuttia ennenkuin pasta on kypsä, niin et tarvitse koko hommaan kuin sen yhden kattilan. I rakastaa tätä pastaa ja maistuu se erinomaisesti meille muillekin - tein tätä uudelleen tänään tavallisesta parsakaalista.


Sitä en muista, laitoinko ensimmäiseen versioon murskatun valkosipulinkynnen vai en, mutta tänään sellainen meni mukaan. Toisaalta tähän voi tehdä myös kastikkeen kurpitsansiementahnasta, sitruunasta ja hunajastakin öljyyn sekoittamalla. Mutta ilman sitä tahnaakin pärjää hyvin kuten tänään tuli todettua. Niin tai näin, pastan juju piilee noissa seesaminsiemenillä kuorrutetuissa juustopalleroissa. Joskus se sokea kanakin löytää jyvän.

Om nom nom.

Taligatelle parsakaalista ja kotijuustosta (n. 3-4:lle)

3 kerää tagliatellea (tai pappardellea) per ruokailija
1 pkt kotijuustoa
2-3 rkl seesaminsiemeniä
1 isohko parsakaali kukinnot irroteltuna tai pussillinen brccolineja
1 valkosipulin kynsi
reilu loraus tai pari hyvää oliiviöljyä
suolaa
pippuria
basilikan lehtiä hieman silputtuna

Laita kiehumaan iso kattilallinen vettä. Sillä aikaa kun vesi kuumenee, revi kotijuusto ensin pieneen kulhoon suupalan kokoisiin paloihin. Paahda sitten kuivalla pannulla seesaminsiemeniä pari astetta tummemmaksi ja sekoita siemenet juuston sekaan. Pyörittele paloja, niin että siemenet tarttuvat juustoon joka puolelle.

Kun vesi kiehuu lisää suola. Lisää sitten pasta ja keitä pasta siten, että n. 2/3 keittoajasta on kulunut. Lisää siinä vaiheessa parsakaalin kukinnot pastojen sekaan ja anna kiehua muutama minuutti, kunnes pasta on kypsää ja parsakaalit hieman pehmenneet.

Valuta vesi pois. Kaada pastan ja parsakaalin sekaan kotijuustot ja siemenet, lisää suolaa ja pippuria sekä halutessa murskattu valkosipulin kynsi. Lisää vielä kourallinen basilikan lehtiä ja loraus hyvää oliiviöljyä. Kääntele sekaisin ja tarjoa heti.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Muutama poiminta tämän kesän saaristolöydöistä


Backom cafe

Kun istun tässä Hiittisten Backom Cafen terassilla ja katselen miten I leikkii pöydän viereisellä hiekkalaatikolla en voi olla miettimättä pitäisikö tätä juttua kirjoittaa? Osittain siksi, että kaikki on jotenkin liian hyvin juuri nyt. Mitäs jos käykin niin, että kun vedän huomion tänne löytyykin jostain jokin syy, miksi tämäkin kaikki pitäisi kieltää.

Backom cafen konsepti on jotain kotiruuan ja grillin välistä. Lounaskalakeitto on hyvää. 

Vaikkei tässä nyt mitään kummallista ole; on kauppa ja sen takana "takapihan kahvila". Takapihan kahvila ei myöskään ole mikään Farmor's cafe, mutta se tarjoaa arkisin lounasta ja iltaisin sekä viikonloppuisin grilliruokaa. I syö tuossa kanaa ja riisiä - juu, juuri sellaista peruskotimuonaa missä riisin sekaan on höyrytetty herne-maissipaprikaa ja paistettua kanaa. Lisäksi kurkku-tomaatti-jäävuorisalaattia ja näkkileipää. Ei se pahaa ole, mutta vähän harmitti, ettemme tulleetkin vasta huomenna sillä silloin olisi oillut kalakeittopäivä. Mutta me käymme tässä kauppareissullamme syömässä jäätelön tai juomassa oluen ja kulutin aamulla kaiken lopun voin pannukakkuprojektiini. Niin että kauppa iski.

Meikäläinen elää aina elämää suurempaa nostalgiaa - kyläkauppa sellaisena kuin minä sen ymmärrän. 

Ja minä niin kovin mielelläni suosin myös tätä Hiittisten kauppaa. Sinne pääsee silloinkin, kun tuulee ihan liikaa, että kukaan haluaisi lähteä rytyyttämään veneellä Taalintehtaalle. Ja kuten äidilleni sanoin, minun tulee niin tästä paikasta mieleeni se äidin ja isän aikanaan pitämä kyläkauppa kotikylällä; kaupan edessä on säkkejä puutarhamultaa ja tyhjät leipomon laatikot ja virvoitusjuomakorit nousevat torneina tavaralaiturilla.



Ilmoitustaulu on täynnä kaikenlaista ja kaupassa myydään sulassa sovussa elintarvikkeita ja paikallisia käsitöitä ja erikoisuuksia. Kaikki on käytännöllistä, aitoa ja elämänmakuista. Ja paikalliset munkit ostetaan kotievääksi paperipussiin.

Rousal on Rosalan saaressa, pienenpienessä panimossa tehtyä paikallista pintahiivaolutta. 

Kaupasta ja täältä kaupan takana olevasta kuppilasta muuten saa ihan erinomaista paikallista pintahiivaolutta Rousalia, johon törmäsimme kylläkin ensi kertaa Taalintehtaalla. Olimme kuulleet että Strandhotelletin Niska - pubi on Michael Björklundin ravintola, joka myy "peltileipää". Onhan se kai ollut paikallaan jo pidempäänkin, muttemme jotenkin olleet päätyneet sinne ennen vaan pitsat on syöty Portsidessä, perinteisesti.

Niska on Strandhotelletin yhteydessä toimiva Michael Björklundin konseptilla pidetty  pubi/ravintola.

Mutta Niska oli ihan tervetullutta vaihtelua paikalliseen pizzaskeneen. ;) Vaikkei kai peltileipää saisi kutsua pitsaksi, mutta yksinkertaisempi olisi ehkä voinut sitä siksikin kutsua; ohuen pohjan päällä oli tomaattikastiketta, juustoa ja erilaisia täytteitä. V söi Algothin - eli palvikinkkua, salamia, aiolia, herkkusieniä ja rucolaa ja minä söin Venuksen jossa oli mozzarellaa, rucolaa, mustaa pippuria ja yrttiöljyä. Molemmat olivat yllättävän hyviä, vaikka tomaattikastikkeessa olikin jokin hassu sivumaku joka muistutti minua jostain - ehkä etäisesti Saarioisten valmispizzasta.  ;)


Kasnäsissäkin käytiin lounaalla. Siellä on buffa jossa on ihan hyvä kalapöytä ja siihen Haukilahden paviljonkiin verrattuna myös se pääruoka oli ihan herkullista - vaikka tyylilaji oli samanhenkinen.

Rosalan herkkukaupalla on terassi, jossa voi juoda hyvää kahvia. 

Tehtaalla käydessämme kävin muuten katsomassa sitä Taalintehtaalle siirtynyttä Rosalan kyläkauppaa. Se oli sijoittunut kahvilan vanhaan kiinteistöön heti torin laidalle. Valikoimassa ei ollut enää kyläkaupan tunnusmerkkejä; ei uusia perunoita, ei tuoreyrttejä, ei lihaa eikä juurikaan leipää. Rosalan limppua oli mutta se, pakatut makkarat ja juustot olivat suurin piirtein ainoita tuoretuotteita koko kaupassa. Jotenkin Rosalan kauppa muistutti uudistuneessa muodossaan vähän jonkinlaista Mokon ja Delidelin risteytystä. Ostettavana oli paikallista keramikkaa, tekstiilejä, sisustustavaraa ja saippuaa. Jotain näistä oli tarjolla Rosalassakin, mutta pienemmässä mittakaavassa.


Jotenkin minusta tuntui, että vaikka kaikki oli kaunisti ja modernisti laitettu, se vanha Rosalan kaupan henki oli poissa. Enkä tarkoita, ettei asiaa varmasti olisi mietitty monelta kantilta ja varmasti jonkinlainen uudelleensuuntautuminen on paikan vaihdoksen jälkeen tarpeenkin. Taalintehtaalla on kuitenkin jo kaksi kunnollisen kokoista kauppaa, joiden kanssa ei varmati kannata lähteä kilpailemaan samoilla asioilla. Mutta, mutta...


Rosalassa kauppa oli myös kyläläisten kauppa. Ja jotenkin se tuntui kaupan hyllyillä; perunoiden, vihannesten ja peruselintarvikkeiden lisäksi pieni kauppa oli ihan täynnä erikoistarvikkeita ja itse maahantuotuja herkkuja. Voi olla, että se oli illuusiota, mutta jotenkin tuntui että joko kauppias tai asiakkaat olivat havainneet tuotteet hyviksi  vuosien mittaan ja siksi niitä tilattiin. Pienen liikkeen hyllyjen läpi koluamiseen meni helposti pitkäkin aika ja keräsin mukaani yhtä ja toista.

Nyt valikoimaa oli minusta suunnattu selvästi enemmän turisteille ja kesäasukkaille. Tuntuu, että isompaan kauppaan on pitänyt tilata tavaraa myös vähän sokkona. Minä löysin kyllä mukaani mm. pussillisen Du puy - linssejä ja palan Comtéa.  Lisäksi olin vähällä ostaa suklaata, sillä lahjatavaroiden lisäksi kaupassa oli hieno suklaaholvi, josta löytyi monenlaista suklaata ihan minkälaisen vaan herkkusuun maheanhimon hillitsemiseen. Myös sellaisia isoja lohkareita leivontaa ajatellen. Että kyllä, kaupasta voi edelleen tehdä löytöjä.

Juomiakin oli myös monensorttisia, mutta kahveissa myytiin lähinnä kokonaisia papuja. Suodatinjauhatusta ei näkynyt yhtään pussia - sillä meillä oli vähän kahvi lopussa ja olin vähän toivonut löytäväni sieltä hyvää kahvia. Nyt jälkikäteen tulee tietysti mieleen, että olisikohan sitä saanut jauhatetuksi kauppiaan toimesta kun olisi pyytänyt. Pahus kun tuli mieleeni vasta nyt.

Mutta: Vaikka Rosalan kauppa ei olekaan enää se sama, erikoiselintarvikkeille on varmasti tilausta. Tietysti myös ensimmäinen vuosi uudessa paikassa näyttää kauppiaillekin, millainen tavara liikkuu ja toivottavasti valikoima myös laajenee. Tai no, ehkä minä vaan olen enemmän kiinnostunut siitä, mitä purkin sisällä on, kuin siitä minkä näköinen purkki on ulospäin, enkä oikein osaa ostaa ruokaa sisustustavaraliikkeestä.

Ja olipa se sitten Rosalabodenin siirtymisen ansiota tai ei, tuntui että myös paikallinen K-kauppa Kompis olis parantanut valikoimaansa; etenkin tuorepuolella vihanneksia ja hedelmiä oli upeasti (myös I:n rakastamia lyttypersikoita!) ja lihatiskissä oli monenlaista lihaa. Silmiini sattui erityisesti se hienosti marmoroitunut, maustamaton Entrecote. Jotain luullisia lihanpaloja tosin kaipailin - edes pakastealtaaseen, mutta kai niillä on suhteellisen pienet markkinat näin kesällä kun kaikki grillaavat. Ja kalaahan saaristosta ei saa ;)

Mutta kaikenkaikkiaan tämän kesän parhaita löydettyjä juttuja tässä naapurustossa tähän asti ovat olleet se Rousal-olut, Taalintehtaan keskiviikkotori kaikkine ihanine vihanneksineen, Rosala-limpun cocktailpala - kokoiset napit, Pub Niska Taalintehtaalla ja oma kyläkauppa takapihan kahviloineen.


Se, mitä vielä odotan suurella mielenkiinnolla on viikonlopun sikajuhlat Hiittisissä, jonne ajattelin raahata sisareni :) En tiedä mitä muuta on tarjolla kuin viisi savustettua ja grillattua sikaa, mutta tällä hetkellä näyttää, että ilta on tyyni ja seura hyvää. Mitäs muuta sitä sitten lomansa kruunuksi kaipaisikaan?


P.S. Kuvamateriaali on sattuneesta syystä kovin kännykkäpainotteista, kiitos ja anteeksi! ;)

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Paahdettua kasvissalaattia Caponata - tyyliin ja minttu-korianteripestolla maustettua linssilisäkettä

paahdettu kasvissalaatti

Näin sateisempina viikonloppuina siellä grillin äärellä ei ola ihan pakko seistä pitkään ja hartaasti, jos ei halua. Hauskoja ja vivahteikkaita kasvislisäkkeitä saa aikaan myös uunissa ja jos nyt sattuisi olemaan jo vähän kyllästynyt pelkkiin grillivihanneksiin, niin uunikin on vaihtoehto. Ja luovuuttahan sekin on, yhdistellä vanhoja tuttuja reseptejä sen mukaan mitä jääkaapissa on ja mitä jaksaa suorittaa.

tomaattipyre
Tomaattipyrettä saa myös pusseissa - loistoidea mökillä. 

Meidän viime viikonlopun settin kuului myös tämmöinen lihansyöjien ja punaisen lihan välttäjän yhteismenyy. Ajattelin panostaa kasvispuoleen ja liha sekä halloumi meni grlliin aika perinteisin keinoin - lampaan paahtopaisti marinoitiin limellä, chilillä, korianterilla ja mintulla ja halloumi hunajalla, mintulla ja vihreällä kardemummalla.

Halloumin päälle kaadettiin minttuinen marinadi grillauksen jälkeen. 

Tuo jälkimmäinen on muuten meillä sen verran tykätty marinadi halloumille, että juuri eilen eräs "tuttu äijä" soitteli ja kysyi kaupassa ollessaan että:"mitä siihen halloumin marinadiin tulee, mitä sä aina teet?" ;) Tämä varmaan kertoo sen marinadin onnistumisesta enemmän kuin kasa sanoja joita tähän voisin naputella.

caponata
Runsas kasvissalaatti on hyvä lisäke melkein mille vaan.

Lisukkeiksi tein belugalinssejä korianteri-minttupestolla ja jonkinlaisen hassun yhdistelmän caponatasta ja paahdetusta kesäkurpitsasalaatista. Molemmat ovat hyviä salaatteja ihan itsessäänkin, mutta mikä ne yhdisti oli, että paahdoin kurpitsaa ja paprikaa pinjansiementen kanssa uunissa ja lisäsin salaattiin caponatan kastikkeen. Okei, munakoisot menivät salaattiin tällä kertaa pannun kautta.

munakoiso
Munakoisot paistettiin tällä kertaa pannulla. 

Mitään ei siis nyt uppopaistettu, koska en jaksanut, viitsinyt ja uhoh, aina ei yksinkertaisesti vaan kykene. Ne munakoisoviipaleet voisi toki nakittaa grillimestarinkin paistettavaksi jos haluaa välttyä savulta keittiössä, mutta koska sää ei suosinut, grilliin meni vain halloumi ja lammas. Lisäkkeet syntyivät tällä kertaa keittiössä missä oli lämmintä ja mukavaa.

paahdettavia vihanneksia
Vihannekset voi kääntää kesken paiston jos haluaa. 

Ja lopputulos palkitsi; se oli raikas ja rikas - täyteläinen ja paahteisen runsas. Sanoinkin pöydässä että tänä vuonna olen koittanut löytää tapoja tarjota näitä vihanneksia vähän eri tavalla kuin aiemmin. Ihan itsenikin takia. Etenkin viime vuonna tuli vähän ylivuoto noiden grillivihannesten kanssa kun ladoin niitä grilliin niin paljon, että niitä jäi seuraavan päivän lounaallekin. Ei siinä mitään pahaa - hävikkiherkkukeittiö kiittii - mutta. Jotenkin kaikkeen kyllästyy ja nyt on ollut kaipuu johonkin muuhun.

Ja siihen tämä kävi enemmän kuin hyvin ja olihan se ihan kiva, että illallispöydän kunkku ei ole pelkästään se punainen liha?

Belugalinssejä minttu-korianteripestolla

Linssien keittämiseen
200g Du puy - linssejä (laitoin n. puoli pss beluga - linssejä eli n. 2,5 dl )2 valkosipulin kynttä 2 oksaa salviaa450 ml vettä (jouduin vähän lisäämään)2 rkl oliiviöljyäsuolaa ja pippuria

Laita huuhdout linssit ja vesi, rikki lyödyt valkosipulin kynnet, salvianoksat ja öljy kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi mutta älä anna kiehua. Jätä "simmeröitymään" kannen alle n. 20 min kunnes linssit ovat kypsiä. Sitten sammuta levy ja jätä linssit vielä jäähtymään ja vetäytymän sillä aikaa kun teet peston ja muut tarvittavat lisäkkeet.

Korianteri-minttupestoon: 
tupsu minttua
tupsu korianteria 
öljyä

Laita kaikki aineet silppurikulhoon ja surista tasaiseksi tahnaksi. Sekoita jäähtyneisiin tai enää vähän lämpimiin, valutettuihin linsseihin. 

Paahdettu kasvissalaatti caponata - tyyliin

1 pieni, kiinteä kesäkurpitsa
1 oranssi tai punainen paprika
2 rkl pinjansiemeniä
vähän öljyä

Munakoisoa
öljyä (paistamiseen)
suolaa
pippuria 

1 dl mustia oliiveita (meillä arnaudin kivettömiä)
1 lehtisellerin varsi
5 anjovisfileetä (sardellia)
50g kapriksia

1 dl tomaattipyreetä
2 rkl ruskeaa sokeria
2 rkl valkoviinietikkaa
2 rkl lehtipersiljasilppua
1 rkl sitruunamehua

oliiveita

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. 

Lohko uunipellille paprika ja pieni, kiinteä  kesäkurpitsa. Ripauta päälle pinjansiemenet ja pirskota päälle oliiviöljyä. 

Paahda kasviksia uunissa kunnes ne saavat kaunista ruskeaa sävyä ja karamellisoituvat alapinnoistaan - n. 30 min. 

Paista munakoisot pannulla öljyssä tai grillaa ne öljyllä siveltyinä kypsiksi. 

Pilko oliivit, selleri ja anjovikset hienoksi ja yhdistä kapristen kanssa.

Ruskista tomaattipyreetä ja sokeria kattilassa. Lisää sekaan viinietikka. Mausta suolalla ja pippurilla. (Tässä kohdin annoin seoksen vähän jäähtyä.) Lisää sitten vielä silputtu lehtipersilja ja sitruunamehua.

Yhdistä tomaattiakstike oliivi-anjovis-kaprisseokseen. (Lorautin mukaan vähän hyvää oliiviöljyä, koska seos oli kuivan oloista)

Lado salaatti tarjoiluastiaan yhdistäen paahdettuja kasviksia, kastiketta, munakoisoa ja tuoretta lehtiopersiljaa. Tarjoa heti. 


torstai 18. heinäkuuta 2013

Kiinalaista parsakaalia osterikastikkeessa

Gai lan osterikastikkeessa


Me kävimme eilen Taalintehtaalla toriostoksilla. Keskiviikko on toripäivä ja se on käytännössä viikon ainoa mahdollisuus saada ostettua jotain "vähin erilaista" ja hauskaa. Tosin, silloinkin pitää olla nopea ja käydä kiinni siihen minkä näkee, sillä jos teet ensin kierroksen ja menet vasta sitten ostoksille, parhaat kamat on jo viety päältä.

Kun spottasin luomuvihanneksia myyvän kojun (jonka nimeä en valitettavasti enää muista) kävin kiinni kuin haukka näihin ihaniin pieniin parsakaaleihin. Luulen, että ne ovat jotain kiinalaisia parsakaaleja, sillä ne olivat sen oloisia. Googlasinkin ja löysin Gai Lan nimisen kiinalaisen parsakaalin kuvia jotka näyttivät aika paljon samalle. Tosin lehdet ovat noissa kuvissa suurempia joten voi olla, että nämä ovat vaan nuoria yksilöitä kuten kommenteissa jo todettiinkin.

Kiinalainen parsakaali

Olin oikeastaan ihan onnesta sekopäisenä kun löysin noita ja otin kaksi pussia. Olisin voinut oikeasti ostaa vaikka ne kaikki, mutta pelkäsin että en ehdi käyttää niitä ennenkuin pilaantuvat. Ja käsittämätöntä säkääni vielä hehkutakseni tässä totean, että olin sitä jumalaiseksi osoittautunutta browniereseptiä etsiessäni bongannut kiinalaista parsakaalia osterikastikkeessa - ohjeen. Enkä voinut edes kuvitella että löytäisin Taalintehtaalta kiinalaista parsakaalia. Sanomattakin lienee selvää että se meni sitten kokeiluun suoraan.

Tuli hyvää, joskin kastike on kiinalaiseen tapaan aika suolaista, joten se riisi on ihan oikeasti hyvä idea lisäkkeeksi. Lisäksi kun Nigel käskee alkuperäisessä ohjeessaan laittamaan kiehautetut parsakaalit kastikkeeseen, minä melkein neuvoisin kaatamaan kastiketta kuumien parsakaalien päälle annokseen. Siten kastikkeen määrää voi säädellä makunsa mukaan, eivätkä kaalit ui kastikkeessa. Itse asiassa Nigelin annoskuvassakin oli tehty niin.

Nuo kiinalaiset parsakaalit ovat niin herkän ja makean makuisia että haluan kokeilla niitä jollain kevyemmälläkin kastikkella. Tosin, tässä suolainen ja tumma osterikastike, raikas inkivääri ja pähkinäiseksi paahtunut valkosipuli täydensivät tuota parsakaalin pehmeää ja herkkää makeutta. Oi että, kunpa löytäisin näitä vielä toistekin!

parsakaalia osterikastikkeessa

Lisäksi meillä oli thai-jasmiiniriisiä ja vielä grillattu ahven. Kalan voi jättää poiskin tai tarjota vaikka marinoitua tofua lisäksi. Tosi, tosi simppeliä ja hyvää kesäruokaa.

Kiinalaista parsakaalia osterikastikkeessa (n. kahdelle, ohje: Nigel Slater - Kitchen diaries)

1 pss (Nigelin ohjeessa n. 12 kpl, mutta siinä nuo parsakaalit ovat isomman näköisiä) kiinalaisia parsakaaleja tai pieniä kotimaisia. Mitä nyt löydät.
1 ruokalusikallinen maapähkinäöljyä (tai muuta kuumennusta kestävää öljyä)
peukalon kokoinen pala inkivääriä kuorittuna ja silputtuna tikuiksi.
2 isoa, mehevää valkosipulin kynttä
n. 7 rkl osterikastiketta (puolisen pulloa semmoisesta blue dragon - pullosta mitä minulla oli)

Lisäksi: Keitettyä thai - jasmiiniriisiä ja korianterisilppua

Nigel neuvoo aloittamaan keittämällä ensin riisin ja sekoittamalla valmiiseen riisiin korianterisilpun. Riisin voi pitää kuumana laittamalla sen lävikköön ja nostamalla lävikön höyryävän vesikattilan päälle jolloin kuuma höyry pitää riisin lämpimänä. Laita myös vettä kiehumaan kasvisten keittämistä varten.

Sitten kuori inkivääri ja tee siitä ohuita pitkähköjä tikkuja (tyylikkäämmän näköinen kuin meikäläisen silppu). Kuori valkosipuli ja silppua sekin.

Kuumenna sitten pannulla öljy ja lisää inkivääri ja valkosipuli pannuun. Paahda, kunnes valkosipuli ja inkivääri on kauniin kullanruskeaa ja tuoksuu pähkinäiseltä.  Laita parsakaalit kiehumaan. Parsakaalit tarvitsevat vain kahdesta max. neljään minuuttiin kiehumista. Veteen ei tarvitse lisätä suolaa koska kastike on niin suolaista.

Kun valkosipuli ja inkivääri on paahtunut, lisää osterikastike ja anna kuplia ihan hetki. Valuta sitten parsakaalit ja laita ne tarjoiluastiaan tai suoraan riisin kanssa lautaselle. Kaada haluamasi määrä kastiketta parsakaalien päälle vanaksi. Tarjoa heti.

Vinkki: halutessasi voit laittaa pöytään tarjolle lisäksi makulautasen; kuppiin valmiiksi silputtuja korianterin (ja mintun) lehtiä, muutama limen lohko ja ohuita chilisilppurenkaita. Jokainen voi sitten lisätä niitä halunsa ja makunsa mukaan.




keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Bicyclette


Tämän juoman voisi hyvin omistaa kaikille Tour de Francen seuraajille nimensä puolesta, mutta ilmeisesti alunperin tämän fillaridrinkin tarina juurtaa juonensa Italiaan, hieman toisentyyppisen suoriutumisen pariin. Italiassa tämä on vanhojen miesten juoma. He tapaavat juoda tätä raikasta ja juuri sopivan katkeroista drinkkiä aperitiivina - tai - ainakin jos käsitteen aperitiivi sallii assosioitua hieman laajemmin ja jatkua pitkälle siestan puolelle. Ja juotuaan riittävän monta "urheilujuomaa" nuo auringon päivettämät vanhukset sitten nousevat pyörilleen ja huojuvat kohti kotia.

Vaikkemme olekaan yhdistäneet tätä pyöräilyyn, juomasta on tullut yksi tämän kesän suosikkidrinkeistä. Se on minusta juuri sopivan raikas, hapan ja makea aurinkoisen kesäpäivän aperitiiviksi. Oikean ja omaan suuhunsa sopivimman sekoitussuhteen oppii vain kokeilemalla. Meillä suhde on ollut vähän enemmän valkoviinin puolelle kallistuva ja olemme lisänneet drinkkiin vain ison määrän jäitä. Toisissa ohjeissa suhteet ovat lähempänä 50-50 suhdetta ja joissain mukaan lisätään soodaa, jolla drinkki pidennetään. Sitruunalohkokin on toisinaan drinkkiin asennettu. 

Mutta pitkänä tai lyhyenä, soodalla ja sitruunalla tai ilman, tämä on aika takuuvarmaa settiä jos pidät Camparista. 

Bicyclette (drinkki kuten meillä sitä on läträtty)

noin 1 osa camparia 
noin 2 osaa valkoviiniä
runsaasti jäitä

Laita juomat lasiin, sekoita ja täytä jäillä. Tarjoile heti. 

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Uusia punajuuria, ricottaa ja kirveliä


Minä rakastan uusia punajuuria. Ne ovat niin järjettömän makeita, ohutkuorisia ja kaikkea muuta kuin (muovipussissa) kehittyneen multakellarin makuisia kun ne on juuri nostettu maasta. Siis vielä kerran; ihan eri kamaa kuin kevättalvella niissä viiden kilon muovipusseissa.


Noita naatillisia nippuja on vaan hankalaa löytää - vaikka on sesonki, kaupoissa ei vaan näy näitä herkkusuiden kukkakimppuja. Mutta jostain salakätköstä ihana ystävämme oli niitä löytänyt ja toi mukanaan nipun punaposkisia herkkupalleroita.


Ystävämme toivat myös pari söpöä nieriää ja päätin tehdä punajuurista ja fenkolista kalojen lisäkkeen. Fenkolit laitoin kuten Nigelin grillatussa fenkolisalaatissa, mutta jätin mozzarellan pois.


Punajuuret kiehautettiin lähes kypsiksi jonka jälkeen lohkoin juurikkaat, pirskotin niille vähän öljyä ja laitoin ne hetkeksi (ehkä tunniksi?) savustumaan grilliin Smokain kanssa. Hakusessa oli vain kevyt savun aromi ja että punajuuret pehmenisivät ihan loppuun asti.


Punajuurien savustuessa hain ison puskan kirveliä, jota tänä vuonna rehottaa penkissäni tavallista enemmän ja paahdoin ison kasan pekaaneita. Sitten vaan sekaisin paketti ricottaa, silputtua kirveliä ja pekaaneita. Kun ruoka vietiin tarjolle, nostin vain juustoseosta punajuurien päälle.


Se oli kaikista ihan älyttömän hyvää. Jos haluaa korostaa vielä ennestään annoksen makeutta, sille voin ripauttaa myös aavistuksen juoksevaa hunajaa - mutta meillä mentiin ihan puhtaissa ja selkeissä perusmauissa tällä kertaa.


Ja sitten älysin sekoittaa sitä kurpitsansiementahnaa ja jogurttia - uuh kun hyvää! Minulla oli vielä se valkosipulisen korianterilla maustetun jogurttikastikkeen loppu niistä edellisen illan hampurilaisista. Mietin josko siihen saisi uutta eloa jollain konstilla ja maustoin sitä reippaalla teelusikallisella kurpitsansiementahnaa. Ihan älyttömän hyvä makupari noiden punajuurien kanssa.


En kyllä ihan tarkkaan muista, korjasinko makua vähän pehmeämmäksi hunajalla vai en - mutta kannattaa ensin sekoittaa kurpitsatahnaa ja sitten luottaa omaan makuaistiinsa; tarvitaanko hunajaa vai ei.


Mutta nyt on se aika kun niitä punajuuria löytää, jos käy säkä. Suosittelen lämpimästi lähtemään saalistusmatkalle ja käymään niihin käsiksi; sillä luvassa on upeita makuja:)

Uusia punajuuria, ricottaa ja kirveliä

nippu punajuuria
paketti ricottaa (200g?)
n. 1,5 dl pekaaneita
nippu kirveliä
suolaa, pippuria
loraus öljyä

Kiehauta hyvin pestyt punajuuret juuri kypsiksi tai heiman pehmenneiksi mutta ei missään tapauksessa liian kypsiksi. n. 15-20 min?

Lohko sitten punajuuret savustusta varten koriin, kuori alaspäin. Ripsauta päälle öljyä. Savusta n. 100 asteisessa grillissä tunti-puolitoista.

Paahda pekaanit pannulla, sekoita keskenään silputtu kirveli ja ricotta.

Asettele punajuuret tarjoilulautaselle, mausta suolalla ja pippurilla ja lusikoi juustoseos päälle. Tarjoile vaikka kalan tai mascarponerisoton kanssa.


maanantai 15. heinäkuuta 2013

Uppomunat marokkolaisittain

uppomunat

Joskus kesällä, kun yöt ovat pitkiä ja valoisia saattaa käydä niin, että aikuiset päättävät parantaa koko maailman ongelmat yhdellä istumalla. Yleensä neuvonpito on hilpeää, lennokasta ja kiivastahtista, mutta koska urakka on niinkin kunnianhimoinen, sankaritekoon saattaa kulua paljon, paljon aikaa.

Ja vaikkei nälkä, väsymys tai muut maalliset murheet ehkä urotöiden tekijöitä yöllä vaivaakaan, niin aamulla uppomunat, rapeat valkosipulileivät ja hummus ovat kyllä aika varma valinta pöydän ääreen raahautuvalle hiljentyneelle seurakunnalle.

Tämä hauskan erilainen ohje sattui silmiini kun selailin taannoin sitä V:n hankkimaa uutta marokkolaisen keittiön keittokirjaa Moro- the cookbook:ia. Ja koska ohje on perin simppeli, muistin sen periaatteen tuona Kauniina Herran Aamuna kun linnut karjuivat puissa ja suurta nöyryyttä tuntien neuvottelin jääkaappini kanssa aamupalan olemassaolosta.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan turkkilaiseen jogurttiin laitetaan murskattua valkosipulia ja jogurtti notkistetaan tarjoiluastiaan. Sitten päälle tehdään uppomunia, jotka laitetaan köllimään siihen valkosipulijogurttimereen. Päälle paahdetaan rapeita salvianlehtiä voissa ja vielä, jos on chilihiutaleita niin niitä ja suolaa ripsotellaan setin päälle. Minulla ei valitettavasti ollut chilihiutaleita niin laitoin tulista paprikajauhetta, mutta chilihiutaleet olisivat olleet parempi. Tai vaikka ohuen ohut Aji Cristal chilisilppu ihan tuoreena. Ja se salvia on ihan must have juttu - sitä ei voi korvata tai jättää pois, koko ruuan juju katoaa ilman sitä.

Brunssilla tämän kanssa voisi hyvin tarjota sellaisen lampaanliha- hummussetin jonka bloggasin samasta kirjasta taannoin, mutta pelkkä hummuskin toimi hyvin. Nyt en saanut aikaiseksi valkosipulileipää, mitä harmittelin siinä syödessäni tätä hyvän maalaisleivän päällä. Rapsakasta leivästä tulisi täydellistä kontrastia munien ja jogurtin samettiseen konsistenssiin. Toisaalta - rapsakka valkosipulileipä saattoi tuolloin tuntua tarpeelliselta kenties jostain muustakin syystä;)  Eriniä lainatakseni "on niin siistii olla aikuisii". Tai odotas... ;)



Uppomunat marokkolaisittain

n. pari-kolme desiä maustamatonta, hyvää jogurttia
pari valkosipulin kynttä murskana (maun mukaan)
suolaa

uppomuniin
Munia
vettä
etikkaa

Lisäksi
salvian lehtiä
voita
chilihiutaleita tai hienoa chilisilppua

Sekoita valkosipuli ja jogurtti keskenään ja lisää vähän suolaa. Maista ja lisää tarvittaessa suolaa ja valkosipulia. Huom! valkosipuli voimistuu jos seos seisoo esim. yön yli jääkaapissa. Eli jos tarjoat tämän heti, voit laittaa vähän enemmän valkosipulia.

Kuumenna vettä kattilassa kiehuvaksi. Lisää kunnon loraus etikkaa. Riko muna juomalasiin. Pienennä levy niin, että vesi juuri ja juuri pysyy kiehumispisteessä, pyöräytä reikäkauhalla veteen pyörre ja lumpsauta muna pyörteen keskelle mahdollisimman läheltä veden pintaa. Anna uppomunan kypsyä muutama minuutti, kunnes se pysyy koossa ja nosta se sitten reikäkauhalla valkosipulijogurttiin. Toista kaikille munille.

Sulata voi pannussa ja kun kiehuminen tasaantuu, laita voihin tuoreet, mutta pestut ja kuivatut salvianlehdet. Paista vajaa minuutti, kunnes ne rapeutuvat. Nosta heti talouspaperin päälle valumaan.

Koristele ruoka salvian lehdillä ja chilillä ja tarjoile leivän, hummuksen ja hyvän teen tai kahvin kanssa.



sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kikhernehampurilaisia, savustettua tomaattia ja hunajaista porkkana-fenkolilisäkettä sekä raikasta jogurttikastiketta

kasvishampurilainen


Koska hampurilaiset ovat nyt pop, hip ja cool ja koska yksi ystävämme ei syö punaista lihaa, päätin tehdä tervetuliaisillalliselle hampurilaisia kikhernepihvillä. Minulla oli selkeä mielikuva, että haluan tehdä hamppareihini sellaiset rouhevat, leseillä ryyditetyt sämpylät ja täyttää ne kaikella herkulla: savustetuilla tomaateilla, hunajaisilla rakuunaporkkanoilla, paholaisen hillolla ja jogurttikastikkeella. Kun nyt kerran on kotimaisten vihannesten sesonki, niin otetaan nyt sitten niistä kaikki irti!

vihannesten savustus
Vihannekset kuivuvat hieman n. 100 asteisessa grillissä savustuessaan. Kuivuminen tiivistää makua. 

Sitäpaitsi ne taannoin savustamani tomaatit jäivät mieleen ihan erinomaisen hyvinä ja ajattelin niiden tuovan kasvishamppariin luonnetta ja runsautta. Kaikesta tulikin ihan erinomaisen makuista, vaikka tämä kätevä emäntä päätti sitten viime hetkillä pudottaa uunissa kuumassa olleet kikhernepihvit lattialle. Arvatkaa vaan, menivätkö ne rikki joka ikinen? Kyllä vaan. Mutta no, onneksi vieraat eivät olleet kovin vieraita ja lusikoimme rikkoutuneita pihvejä sämplöiden väliin. Eipä tuo makua haitannut kauheasti vaikka pihvit olivat n+1 palassa. Mutta ottakaa opiksenne, kun otatte kuumaa kippoa sieltä uunista niin laittakaa molempiin käsiin jokin pannulappu tai mieluiten patakinnas.

kikhernehampurilainen
Paholaisen hilloa ei pakosta tarvita, mutta hyvää se on hampparin välissä. 

 Tomaatit savustin samalla tavalla kuten edelliselläkin kertaa weberissä. Osasin jopa ihan itse käynnistää sen Smokain, kun V oli hakemassa I:n kanssa vieraita satamasta. Lisäksi viipaloin vielä toiseen koriin fenkolia, jonka ajattelin yhdistää hunajassa ja rakuunassa kevyesti paistettujen porkkanatikkujen kanssa lisäkkeeksi jota voisi myös lattaa sinne hampparin väliin. Siitä tuli ihan Erinomaista.

porkkanaa ja fenkolia
Porkkanaa, hunajaa, rakuunaa ja savustettua fenkolia. Mmm... 

Ei varmasti jää viimeiseksi kerraksi tuo fenkolien savustelu. Savu teki aniksenmakuisesta fenkolista tosi hauskaa ja tuo olisi ihan mahtavaa päällistä vaikka butternutkurpitsakeitolle tai punaiselle linssikeitolle. Nams. Oikein tavallaan harmitti seuraavana päivänä kun tein kookosella, sahramilla ja paprikalla maustettua butternutkurpitsakeittoa ja sitä porkkana-fenkolilisäkettä ei ollut jäljellä enää yhtään :) Vaikkei kai sitä kannattaisi harmitella, että ruoka oli niin hyvää, että se syötiin kaikki.

savustettua tomaattia ja kirveliä
Kirveli raikastaa savustetun tomaatin upeasti. 

Jogurttikastike syntyi lisäämällä turkkilaiseen jogurttiin valkosipulia, öljyä ja korianterisilppua. Paholaisen hillo oli poppamiehen käsialaa ja sinapiksi nappasin jääkaapista tuotenäytteenä tulleen Auran mallassinapin.

auran mallassinappia
Mallassinappi sopii näihin vähän rustiikkisiin hampurilaisiin. 

Pehmeän ja täyteläisen makuisena se oli minusta ihan nappivalinta näihin hampurilaisiin. Oli meillä tarjolla tavallista Dijon - sinappia ja hunajadijonniakin, mutta jotenkin tuo mallassinappi oli lopulta se, jota kaikkien hamppareihin päätyi kun se ei jyrännyt muita makuja.

Mutta kaikenkaikkiaan ihan erinomaisen hyvä setti. Juomaksi valittiin hieman tammisempi Beaucharme chardonnay. ja jälkkäriksi oli niitä eilen bloggaamiani suklaabrowniesseja. Mums mums. :)

Kikhernehampurilaisia savustetuilla kasvislisäkkeillä

HUOM! Kikhernepihvit tehdään kypsentämättömistä, n. 8h lionneista kikherneistä. Yksi ohje täällä, ohessa määrät suurin piirtein, koska en mitannut nyt niin tarkasti.

Myös kasvisten savustus vie aikaa 2-3h joten aloita hampurilaisten tekeminen hyvissä ajoin. Valmiiksi savustetut vihannekset säilyvät kyllä odottamassa siihen asti kunnes pistät kaiken tarjolle.

Miniluumutomaatit halkaistaan ja niille ripsautetaan vähän sokeria, fenkolit vain siivutetaan.

Kikhernepihvit

reipas 1/2 pss eli n. 300g kuivattuja kikherneitä liotettuna n. 8h
2 valkosipulin kynttä
sitruunan mehua
1 tl suolaa
öljyä
vettä
(mustaa pippuria)

Laita liotetut kikherneet yleiskoneen silppuriin ja lisää sinne sitruunaa, vettä sekä öljyä sen verran että saat seoksen pyörimään. Mausta suolalla ja valkosipulilla. Halutessasi voit lisätä muitakin mausteita ja esim. tahinia.

Paista pihvit runsaassa öljyssä pannulla kauniin kullanruskeiksi. Laita paistetut pihvit aina uunivuokaan ja nosta 180-200 asteiseen uuniin jatkamaan vielä kypsymistään ja pysymään lämpimänä kunnes saat kaiken muun tarjolle.


Sämpylöihin (ohje suurin piirtein)
0,5l vettä
2 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl hunajaa
3 dl suuria kaurahiutaleita
1 dl kauraleseitä
3 dl ruisjauhoja
n. 0,5 dl pistaasiöljyä tai muuta öljyä
6-7 dl vehnäjauhoa

Sekoita hiiva, suola ja hunaja veteen kuivahiivapussin ohjeen mukaan. Lisää leseet ja kaurahiutaleet sekä ruisjauho ja öljy. Vaivaa taikinaa ja lisää vehnäjauhoja kunnes seos on sopivan sitkasta ja tuntuu vähän irtoavan kädestä.

Jätä kohoamaan ja kun taikina on paisunut n. kaksinkertaiseksi leivo siitä sämpylöitä ja jätä ne kohoamaan uudelleen. Kun sämpylät ovat paisuneet n. kaksinkertaiseksi paista ne 225 asteisessa uunissa kauniin värisiksi, n. 12 min

Savustettuja tomaattia ja kirveliä

1 rasiallinen miniluumutomaatteja savustettuna
n. 1 dl kirvelisilppua
loraus öljyä (meillä pistaasiöljyä)

Rakuuna-hunajaporkkanaa ja savustettua fenkolia

3 uutta porkkanaa kuorittuna (jos on kuorta, hyvin pestynäkin kelpaa)
1 iso tai 2 pientä fenkoliasavustettuna
tilkka öljyä pannulle
2-3 tl hunajaa
2-3 rkl rakuunasilppua
sormisuolaa
mustaa pippuria

Tee porkkanoista reippaan tuuman mittaisia tikkuja. Pilko hieman savustettuja fenkoleita suupalan kokoisiksi.

Kuumenna öljy pannulla ja lisää hunaja. Lisää sitten porkkanatikut ja paista 2-3 min. Lisää fenkolit, rakuunasilppu ja mausta suolalla ja pippurilla. Tarjoile.

Jogurttikastike

n. 2,5 turkkilaista jogurttia
1-2 valkosipulin kynttä
pieni nippu korianteria silppuna n. puoli puskaa kaupan korianterista
loraus öljyä
hieman suolaa

Sekoita kaikki aineet, tarkista maku ja lisää suolaa tarvittaessa

Lisäksi tarvitset

Auran mallassinappia tai muuta pehmeänmakuista sinappia esim. hunajadijonnia tai pirkan konjakkisinappia

Paholaisen hilloa esim. poppamiehen mietoa paholaisenhilloa (ei pakollista, lisukkeissa on makua ilmankin mutta hyvää silti)

Kokoa hampurilaiset haluamassasi järjestyksessä ja nauti heti.

vinkki: annoksesta saa täysin vegaanisen korvaamalla jogurtin jollain vegaanin mentävällä tuotteella.


Auran mallassinappi tuli bloggaajalle tuotenäytteenä, mutta jutusta ei maksettu mitään erillistä juttupalkkiota. Kunhan se nyt minusta sopi tähän ruokaan.  Kaikki muut sörsselit, soosit ja vempeleet ovat bloggaajan ihan itse hankkimia. 

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Suklaabrownies ja ahomansikoita

brownies

"Voihan kokki-Joonas" sanoin viikolla kun menin lukemaan Chef Jonesin browniereseptiä ja tehtyäni inventaarion mökkikaappiin totesin että hävisin; ei kondensoitua maitoa, ei likööriä eikä vaniljatankoa.

suklaa, kakku
Käytin kaksi levyä; kaulimella mäiskiminen tekee levystä juuri sopivaa rouhetta. 

Tartunta oli kuitenkin jo saatu ja inspiraatio herätetty. Niin käsi sitten hakeutui määrätietoisesti keittokirjahyllyä kohti :"missä on mun Nigel".

suklaapala
Taikina saa jäädä kohtuullisen paksuksi; vaikka siihen tulee leivinjauhetta, vain pinta kohoaa hieman. 

Muistin, että Kitchen Diariesissa oli hyvän oloinen perusresepti juuri semmoiselle syntisen sittaiselle ja sisältä pehmeälle täysin maustamattomalle browniessille, mitä tämä tilanne nyt huutaa. Sillä suklaata minulla on. Hyvää, 70% Ecuadoria, monta levyä! Tähän Nigelin browniessiin laitetaan suklaata sekä sulatettuna että karkeana rouheena; se karkea rouhe on keittiöpäiväkirjan sanoja lainatakseni kuin 24 karaatin sulaa kultaa siellä suklaakakkupalasten sisällä... Allekirjoitan! Eikä se huonoa ole sittenkään, kun jäähtyy kiinteäksi... ;)

kaakojauhe, kakkutaikina, brownies
Taikinaan tulee yllättävän paljon kaakaojeuhetta, mutta ei kannata panikoitua - hyvä tulee. 

Lisäksi oli vielä täydellinen tekosyy, että meille oli tulossa viikonloppuna vieraita; tästä saadaan ihan pistämätön jälkiruoka. V kun kuittaili minulle jo, että:"kuusi purkkia mascarponea on vähän liikaa mökkijääkaappiin". Ja for the record, niitä ei ollut kuin neljä! Taas ihan turhaan syyteltiin hamstraamisesta ;) (köh)
brownies resepti
Valmista piirakkaa kokeillaan haarukalla; tarttuuko taikina vaan vähän vai ihan hulluna. 

Mutta siis - herkkua tuli - juuri semmoista sisältä täysin pehmeää ja ihanaa. Tosin hyvin, hyvin tiivistä kamaa. Ohje sano 12 annosta ja se lienee suht oikein - riittää enemmällekin, jos tarjoat näitä hyvän illallisen päälle kahvin kanssa. Tein bowniessin Ikean pieneen teräsvuokaan jonka vuorasin leivinpaperilla ja leikkelin vuuallisen varmaan lähemmäs 20 palaan.
suklaabrownie, mansikka, kermavaahto
Parhautta lautasella. 

Lopuksi vielä tomutin palat kaakaojauheella ja koristelin metsämansikoilla. Lisäksi vaniljasokerilla masutettua mascarpone-kermavaahtoa. Täydellistä tehtynä erittäin laadukkaasta suklaasta.
suklaabrownies, kaakojauhe
Tomutin omat browniessini vielä ennen tajoilua kaakaojauheella. Lisäksi Zacapa - rommia. 

Suklaabrownies (My very good chokolate brownie recipe - Nigel Slater - 12:lle)

1 1/2 kuppia eli n. 3,6 dl hienoa sokeria
n. 230g voita + 2 rkl
255g 70% suklaata (käytin 2 lidlin ecuador - levyä)
3 luomumunaa ja 1 keltuainen
1/2 kuppia  eli n. 1,2 dl vehnäjauhoa + 2 rkl
1/2 kuppia eli n. 1,2 dl kaakojahoa + 2 rkl
3/4 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Sekoita voi ja sokeri yleiskoneesa tai vatkaimella todella kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi.

Laita puolet suklaasta sulamaan vesihauteeseen ja murskaa toinen puoli suklaasta karkeaksi murskeeksi.

Riko munat erilliseen kulhoon ja riko ne haarukalla kevyesti vatkaamalla.

Sekoita toisessa kulhossa keskenään jauhot, leivinjauhe ja kaakaojauhe.

Sekoita sitten jatkuvasti hitaasti tai keskinopeudella vatkaten munaseos voi-sokerivaahtoon vähän kerrallaan. Kun seos on kutakuinkin tasaista, sekoita mukaan lastalla kääntelemällä sulanut suklaa. Siivilöi sitten mukaan jauhoseos ja lisää lopuksi suklaarouhe.

Levitä sitten kaakaotaikina vuorattuun, pienehköön (n. 9 tuuman neliö) vuokaan.


Paista kakkua uunissa 30 min ja sitten kokeile haarukalla kakun keskeltä. Jos kakku on tahmaista, mutta  raakaa taikinaa ei tartu haarukkaan kakku on valmis. Mutta jos kakkutaikina onselvästi raakaa ja tarttuu haarukkaan, niin voit paistaa vielä 3 min lisää. Huomaa kuitenkin että kakku hyytyy hieman jäähtyessään.

Minulla tuo 30 min oli kutakuinkin oikea aika, mutta 3 lisäminuuttia tuskin olisi pilannut sitä. Taikina oli tahmaista (tarttui hieman, muttei kauttaaltaan) eikä maistunut jauholle joten tuomitsin valmiiksi.

Tarjoile vaikka ahomansikoiden, mascarpone-kermavaahdon tai jäätelön kanssa.