keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Kaura-omenamuffinssit inkivääri-kanelikreemillä ja paahdetuilla kaurahiutaleilla

omenamuffinssi

Muistattekos kun tein niitä amerikkalaisia omppumuffareita ja huokailin samettisemman rakenteen perään? No, olen jumppaillut aiheen kanssa täällä kotosalla kaikessa hiljaisuudessa ja nyt kun tämä kaurahaaste tuli, päätin käyttää oppimaani hyväksi ja tuunasin silkkisenmurtuvia kauramuffareita viimeisillä pakkaselta säästyneillä ompuilla.

muffinssitaikinaa hillolla

Muffinssijumpan lähimmäs päässyt yrite syntyi, kun tein pohjataikinan kakkupohjan tapaan vaahdottamalla voin ja sokerin. Resepti jota muuntelin tuli Annie Bellin kirjasta Gorgeous cakes. Koska en kuitenkaan ollut 100% tyytyväinen päätin jatkaa tuunausta kauramuffarien kanssa. Nyt käytin taikinaan lisäksi perunajauhoa kuten hiekkakakuissa jotta siitä tulisi murtuvampaa ja tietysti isoja, meheviä kaurahiutaleita jotka säilyttävät rakenteensa taikinassakin ja tekevät muffareista ihanan kokkareista.

murustuva muffinssi


 Omppuja voi laittaa vähemmänkin tai käyttää pelkkää omenasosetta jos tykkää taikinaisemmista muffinsseista. Minusta omppumuffarin pitää kuitenkin maistua ja näyttää omppumuffarille, joten hups vaan, paljon omppuja taikinaan! :)

omenamuffinssi kanelisella voikreemillä


Ja koska tämä syyskaamos vaati jotain vahvempaa piristystä, tein muffarin päälle vielä inkiväärisiirapilla ja kanelilla maustetun voikreemin ja paahdoin uunissa sokeriripauksen kanssa koristeeksi rapeita kaurahutaleita.  Aika hyvää, vaikka itse sanonkin ;)

kaurahiutaleet, sokeri


Siinä iltateellä pohdin, että jos inkiväärisiirappia ei ole, käytä ihmeessä voikreemin maustamiseen vaikka tilkka vahvaa kahvia. Mokkaisenakin olisi varmasti erinomaista.Muista kumminkin, että voikreemin teossa on tärkeää, että aineet olisivat kutakuinkin samanlämpöisiä ettei koko kreemi juoksetu. Ja jos kumminkin juoksettuu, muista parin sekunnin mikrokikka! Pursotuksen tein 16mm kierretyllalla, jolla näemmä tämmöinen pursotusamatöörikin saa aikaan ihan siedettäviä hörhelöitä:)

minimuffinssit omenoilla ja kauralla


Tein osan muffareista "konvehtikokoisina" minimuffareina jotka V sai viedä töihin ilahduttamaan immeisiä ja osan amerikkalaisen muffarin kokoisena. Maistoin molempia versioita ja minusta isompi oli parempi koska isossa muffari pysyy kosteampana ja lohkeaa tietysti ihanammin. Enemmän on enemmän, sanoisi eräs ystävämme. :) Mutta pieneen lapsenkäteen pieni muffari soveltuu taatusti isoa paremmin eikä maku tietenkään kokoon katso. Mutta paistoaika katsoo, eli pikkumuffarille saattaa hyvin riittää 13-15 min paistoaika kun iso taas vie ainakin 25 min.


Mutta sanotaan nyt vielä että pakkohan näitä ei ole kuorruttaa. Kauniita ovat ilmankin voikreemiä. Ja jos nyt haluaa kuorruttaa, muttei voikreemillä niin kokeilkaapa näille täältä löytyvän amerikkalaisen omppumuffarin kuorrutusta johon lisäätte sekaan vähän suuria kaurahiutaleita. Varmasti hyvää niinkin eikä tarvitse pursottaa eikä paahtaa. :) Tästä lokakuusta tulikin varsinainen omppumuffinssikuukausi. :) 

Mutta mutta, tässäpä kauramuffareita haastetta varten. Ja samalla on kai myönnettävä, että tässä olivatkin nämä minulle helpot kaurahaasteen mieleen nostamat reseptit. Facebookin lumoudu kaurasta - ryhmässä pääset katsomaan mitä muut ovat keksineet! Kauramaitoa olen pyöritellyt kädessäni nyt kolmisen päivää ja Miettinyt. Kaikessa terveellisyydessään se on kyllä Paljon kauraryynejä haastavampaa. Smoothien joku jo siitä ehti tehdäkin. Jaa-a - 'saapa havaata' mitä siitäkin sitten keksitään. Btw. omasta mielestäni nerokkain sovellus toistaiseksi on ollut Jytiksen vaarin paistettu kaurapuuro. Ihana, älyttömän helppo idea joka pienentää myös ruokahävikkiä! Ja ruokahävikin pienentäminenhän nyt on epäyllättävästi minusta tärkeä pointti sekin. Olisipa hienoa kun keksisi haasteeseen jotain samalla tavalla kätevää. :)


Kaura-omenamuffinssit (isohko taikinamäärä, ainakin 16 amerikkalaisen isoa muffinssia)
190g voita
190g sokeria
4 munaa
6 rkl maitoa
100g vehnäjauhoa
100g suuria kaurahiutaleita
100g perunajauhoa
2 tl leivinjauhetta
muskottia
1/2 tl kanelia
n. 5 dl omenalohkoja
n. 1 dl jouluomenasosetta tai hyvää omenasosetta

voikreemiin
100g tomusokeria
150g voita
2 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2-3 rkl inkiväärisiirappia (tai vaikka huoneenlämpöistä, vahvaa kahvia)

Lisäksi koristeluun
suuria kaurahiutaleita
ripaus sokeria

Vinkki: muffinsseista tulee mehevämpiä kun saat ne nopeasti uuniin. Älä seisota muffinssitaikinaa yhtään turhaan. Katso siis että uuni on kuuma ja muffinsivuuat ovat valmiina, ennenkuin aloitat taikinan  teon.

Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen. Mittaa jauhot, mausteet ja muut kuivat aineet (ei sokeria!) yhteen kulhoon ja sekoita. 

Laita voi ja sokeri yleiskoneeseen erikseen ja anna vaahtoutua kunnolla. Lisää sitten kananmunat yksi kerrallaan kunnes edellinen on aina sekoittunut massaan. Lisää sitten maito. Älä panikoi, jos taikina vähän erottuu tässä kohdin - se ei haittaa.

Lisää sitten jauhot ja sekoita vain sen verran, että saat kaiken sekaisin. Ota kulho pois yleiskoneesta ja sekoita käsin joukkoon omenalohkot ja hillo.  Sekoitin vaan sen verran vähän, että taikinaan jäi vielä hilloraitoja.

Mittaa jokaiseen muffarivuokaan 2/3 mitalta taikinaa ja paista uunissa muffinssin koosta riippuen 15-30 min. Isoja muffinsseja kannattaa kurkata 25 min kohdalla. Jäähdytä muffinssit ennenkuin koristelet ne voikreemillä.

Kun muffinssit jäähtyvät, paahda kaura. Levitä kourallinen kaurahiutaleita uunipellille leivonpaperin päälle tai metalliseen uunivuokaan. Ripsauta niille hyppysellinen tai pari sokeria, siten että vähän sokeria on kaikkien hiutaleden päällä. Paahda kuumassa uunissa kunnes väri on muuttunut hieman rusehtavammaksi. Irrota kaurahiutaleet lusikalla kun ne ovat vielä kuumia. Ei haittaa vaikka osa klimppiintyy kuten mysli. Anna jäähtyä.

Anna voikreemin ainesten tulla ensin huoneenlämpöön jotta voikreemi ei juoksettuisi. Sekoita vatkaimella pehmennyt voi ja tomusokeri keskenään ja lisää seokseen vanilja sekä makusiirappi. Sekoita ja maista. Lisää tarvittaessa vielä makusiirappia. Minä en ole saanut tätä voikreemiä koskaan juoksettumaan, mutta jos niin käy, kreemiä voi mikrottaa pari-kolme sekuntia ja sekoittaa sitten raivokkaasti uudelleen.

Pursota sitten isolla tyllalla ruusukkeet muffinssien päälle ja ripauta jokaiselle muffinssille paahdettua kauraa. Tarjoa kahvin, teen, maitolasillisen tai glögin kanssa.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Pulled pork l. nyhtöpossukaurasliderit ja pähkinäpestoa


Paahtunut possu, aromaattinen pähkinäpesto, kirpakka Dijon-sinappi ja raikas valkosipulilla maustettu creme fraiche ovat salaatin kanssa loistavaa täytettä pehmeänmakuiselle, muhevalle kaurasämpylälle.



Meidät haastettiin kokkaamaan kauraisia ruokia seuraavan kahden viikon aikana. Hankkeen takana on Maa- ja metsätalousministeriö ja tarkoituksena on lisätä monipuolisen kauran arvostusta ruuanlaitossa keksimällä seuraavan kahden viikon aikana kasapäin uusia kaurareseptejä. Ja sanottuamme kyllä kiitos tälle haasteelle lähetti kantoi kotiimme ison kasan kaiken muotoista MMM:n sponsoroimaa kauraa.




Ja siinä pohtiessani useamman erilaisen kauraleipäpaketin kohtaloa aamupöydässä V heitti, että näistä kaurasämpylöistä tulisi muuten aika hyviä "slidereitä", elikkäs minihampurilaisia. Makustelin kaurasämpylää suussani ja totesin että joo - semmoisia pulled pork slidereitä jossa pitkään hautunut, hajoava herkkupossu laitetaan paahdettuun sämpylään yhdessä raikkaan babypinaatin, kevätsipulitikkujen ja pähkinäpeston kanssa.

Ja tuumasta toimeen, siitä tulisi meidän sununtailounas. Niinpä meillä pakattiin kaurasämpylään raikasta pinaattia, kevätsipulisuikaleita, pähkinäistä pestoa ja suussasulavaa possua. Koko komeus kruunattiin vielä valkosipulisella creme fraichella ja kärkeä makuun annettiin pienellä sipauksella Dijon - sinappia. Yhdistelmä oli ihan ehdoton.

Luumuja, sichuanpepperiä, tähtianiksia, inkivääriä, valkosipulia ja possua.... Ja kolme tuntia aikaa. 


Jämästä voi tehdä vaikka hamppareita. 

Meillä slideriin käytettiin tähteeksi jääneestä kokonaisena haudutetusta kasslerista revittyä possua, mutta lapa kävisi tähän ihan yhtä hyvin. Vaikka possun hauduttaminen tietysti vie aikaa kolmisen tuntia, niin sen voi tehdä etukäteen ja melkein miten vaan maustettu haudutuspossu käy, joten tämä on myös hyvä viikonloppujämien tapporuoka:)

Ja jos kaipaatte vinkkiä possun laittamiseen niin kurkatkaapa vaikka tätä syskyistä possua, tulista kassleria tai lapaa pitkään haudutettuna chilien kanssa. Mutta oikeasti tuollaisen possun voi maustaa vaikka vaan kunnolla pippurilla, valkosipulilla, suolalla ja tujauksella tummaa olutta. Makeutta voi laittaa vaikka hunajasta tai kuivatuista hedelmistä. Mutta itse tykkään eniten chilisemmästä uunikasslerista... :)



Tälläinen tarjottava olisi muuten tosi pop jossain isommissa illanistujaisissakin - vaikka halloweeninä. Yksi rouva juuri taannoin taaperojumpassa kertoi, miten oli tarjonnut synttäreillä bagel - buffan. Tämä voisi toimia samalla tavalla isompien tai pienempien ihmisten kemuissa; possua saa tehtyä etukäteen vaivattomasti, sämpylät voi paahtaa tarpeen mukaan ja jokainen voi H-hetkellä koota oman sliderinsa sen mukaan mitä tahtoo leipänsä väliin. Meillä pojat ottivat toiseen hamppariin vielä siivun savujuustoa ja minusta myös vahva kermajuusto käy hyvin, jos sellaista sattuu kaapissa olemaan. Lisukkeeksi olisin laittanut pähkinäisen makoisia palsternakkaranskiksia ihan ehdottomasti, mutta ne olivat loppu kaupassa kun V kävi täydennyskeikalla. Niin että tällä kertaa ilman niitä. 

Mutta kauraslidereillä julistamme oman kaurataipaleemme avatuksi! 

Kaurasliderit nyhtöpossulla

Pähkinäpestoon tarvitset
n. 1,5 dl paahdettuja pähkinöitä (hasselpähkinöitä, saksanpähkinöitä tai pekaaneja)
1 dl hyvää oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
n. 1,5 dl karkeahkoa parmesanraastetta

Slidereihin tarvitaan:
kaurasämpylöitä
2 prk creme fraichea (á 150g)
2 valkosipulin kynttä
sitruunatimjamia
2-3 kevätsipulin vartta
1 rasia babypinaattia
ylikypsää possua revittynä (kassleria tai lapaa)
Dijon - sinappia
pähkinäpestoa
(savujuustoa tai vahvaa kermajuustoa)

Laita pähkinäpeston aineet sauvasekoittimen sosekulhoon ja aja tasaiseksi.

vinkki: kun teet pähkinäpeston etukäteen sen maku voimistuu sen ehtiessä seistä jääkaapissa tovin. 


Laita sämpylät paahtumaan leivänpaahtimeen. Sekoita creme fraiche purkilliseen 1 valkosipulin kynsi ja reipas teelusikallinen tuoretta timjamia.

Sipaise creme fraichekastiketta sämpylälle, kasaa sen päälle huuhdottua pinaattia ja kevätsipulia. Sitten kokoa salaatin päälle posua, peitä  pähkinäpestolla, creme fraichellla ja sipauksella Dijon - sinappia. Ripottele vielä päälle vähän kevätsipulia ja nautiskele vaikka hyvän oolong - teen kanssa.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Tunnelmia Glorian blogigaalasta

Jaakko eli Chez Jasu, Riikka joka kirjoittaa blogia Vatsasekaisin kilinkolin sekä Sini eli kinuskikissa.
Ruokablogisarjan paras, kaunein ja suosituin. 

Näihin tunnelmiin, näihin kuviin, voisi kai sanoa ;) Hieno ja välitön ilta takana ja upeiden voittajien ilon jakamisen ohella oli kyllä ihan parasta päästä tapaamaan niitä, joita on tavannut vain ruudun takaa - blogeja lukemalla. 


Minä vähän etukäteen jännitin millainen ilta olisi edessä ja kuinka virallista pönötystä Gloria Blog awards -gaala sisältää. Mutta tilaisuus oli erinomaisen kotoisa. Ja kuinkas muutenkaan, sillä jotenkin kaikkiin tutustumiini ruokabloggaajiin on valikoitunut ihania, aitoja ja sydämellisiä ihmisiä. Ei sellaisen seuran keskellä voi muuta kuin olla helppoa ja kivaa.  Ja kun kohokohta koitti, oli ihanaa kuulla ne vilpittömät hurraahuudot yleisöstä ja nähdä voittajien aito liikutus ja hämmennys kun nimet luettiin julki. Tunnustukset otettiin vastaan täysin sydämin.

Parhaan ruokablogin tittelin voittajana n. minuutin: Chez Jasun kasvoilla hämmennys pukeutuu hymyksi:) 

Ruokaa ja juomaa, tietenkin musiikkia musiikkia, uusia ja ennestään tuttuja kasvoja, hilpeää puheensorinaa ja mielenkiintoisia keskusteluita; niistä oli ensimmäinen blogigaala tehty.






Jos nyt muutaman asian raapustaisin pieneen mustaan muistikirjaani niin ne olisivat:

Jos joskus vielä tällaiseen gaalaan menee, kameralle pitää saada kantaja. Mielellään oma mies. Sillä tasapainoilu viinilasin, käsilaukun ja coktailpalalautasen kanssa oli jo sinällään haaste - mutta sitten piti vielä onnistua kättelemään ihmisiä. Ja siis coktailjuhlissahan ei istuta lainkaan. :)

Jos joskus järjestän "kokkareita" niin pitää muistaa, että mahdollisimman monissa syötävissä on tikku ;)

Soita Nannalle kun menet pohjanmaalle.

Etsi oikeasti enemmän aikaa tavata kanssabloggaajia.

Illan mielenkiintoisin "vakava" keskustelu istäntäväen edustajien kanssa koski blogigaalan tulevaisuutta; miten se pitäisi jatkossa järjestää? Pitäisikö kategorioita olla ylipäätään, pitäisikö lukijoilla olla suurempi valta blogien esivalinnassa, kuka voi uskottavasti valita sosiaalisen median parhaita? Miten parhaus määräytyy? Tilausta monien, monien eri tavoin hienojen blogien palkitsemiselle on suomessakin!

Olihan siinäkin taas. Ja ensi kerralla mietin kyllä toisenkin kerran 10 cm korkoja - vaikka oli se mamman ilta tuhkimona kyllä sen arvoista. :) Ja vielä kerran Onnea voittajille!

perjantai 26. lokakuuta 2012

Iik, Gloria Blog Awards 2012 -blogigaala! ja Arvonnasta edelleen...


En Muista, koska olisin vetänyt jalkaani muuta kuin käytännölliset, tukevat ja kärrykävelyyn erinomaisesti soveltuvat jalkineet. Enkä oikeastaan muista, oliko edellisestä kampaajakäynnistä paljonkin enemmän kuin vuosi aikaa:) voitte vaan kuvitella stressin määrää, kun ihkaensimmäinen Gloria Blog Awards gaalailta alkoi lähestyä. Mutta kummasti se auttaa kun käy luottokampaajalla ja keritsemisen jälkeen alkaa taas näyttää tunnistettavalta ;)

Ja mikä muu, kuin tuollainen Coktail - pukukoodin gaalailta olisikaan parempi tekosyy päästää sisäinen kenkäfriikki valloilleen ja ostaa Kaikkea Muuta Kuin järkevät, mutta ah Niin Ihanat kengät! ;) Ja pari muutakin juttua... :)

Ja joo, kyllä mua jännittää vähän niinkuin pikkulasta joulun alla, vaikken uskokaan että voittaisimme parhaan ruokablogin titteliä. :) Tulossa on kuitenkin taatusti mahtava ilta mahtavien bloggaajakollegoiden kanssa. Siinä porukassa ei kyllä ole koskaan tylsää. Vaikka joudunkin menemään yksin flunssan kaadettua seuralaiset petiin on ihan mukavan odottava fiilis. Tiedän että kotona eletään mukana tunnelmissa. Kuka mahtaakaan olla ruokablogimaailman suosituin, kaunein ja paras? Turkkarin jutusta voisi kyllä päätellä että leivonta on ainakin kovassa kurssissa - mutta kuka tietää miten vielä käy.

Ja ennenkuin lähden juhlimaan kerron vielä, että Iittalan tuotepaketin alkuperäinen arvontavoittaja ei koskaan ilmoittautunut, joten palkinto arvottiin uudelleen ja sen voitti Maija Helin, joka jätti meille seuraavan kommentin:

"Ihana blogi, kiitos resepteistä.
Hyvää syksyä. "


Onneksi olkoon ja hyvää syksyä Sinullekin. Maija laittoikin mukaan mailiosoitteensa, joten toivottavasti saamme lahjan toimitukseen asti :)

Ja nyt kaikki peukut pystyyn mukavan illan puolesta ja että en kaadu noilla kengillä :)

torstai 25. lokakuuta 2012

Kurpitsarisottoa, cashew-pähkinöitä ja salviaa

kurpitsa, salvia, risotto

Käykö teille muillekin kotiäideille useinkin niin, että tuijottelette lapsen päikkäreiden aikana upeita lounaslistoja tietäen, että on ihan turhaa kuvitellakaan pääsevänsä lounaalle vaikka Helsingin keskustaan? Ja entäs sitten, käykö teille sitten niinkin, että jossain välissä on vaan pakko yrittää kokata sellaista ruokaa itse? :)

Olen kuullut hyviä huhuja Bistro Helsinki 15:stä, mutten ole koskaan käynyt siellä. Olen kuitenkin tykännyt heidän FB - sivustaan ajatuksella, etten unohtaisi mennä sinne sitten joskus kun olen lounasaikaan keskustassa enkä tiedä minne menisin. Kun harvoin pääsee, niin tulee runsaudenpula, menee lukkoon eikä muistakaan kuin jotain sellaisia paikkoja, joissa on käynyt joskus vuonna miekka ja kirves. No olen siis päivästä toiseen tuijotellut täällä kotosalla uutisvirrassa lipuvia, toinen toistaan hyvännäköisempiä lounaslistoja toivoen, että olisi jotain sellaista lounaaksi ;) Kunnes sitten eräänä päivänä verkkokalvooni pikselöityi "kurpitsarisottoa, cashew - pähkinöitä ja salviaa". Voi ei. Pakko saada. Pakko kokeilla. Kurpitsa ja salvia, salvia ja kurpitsa.

Ja niin täällä Nellen koekeittiössä sitten ryhdyttiin kurpitsarisoton luontipuuhiin. Tuohon risottoon voisi hyvin käyttää tähteet uunissa paahdetusta kurpitsasta, jos sellaisia on. Minulla kun ei ollut, eikä ollut aikaakaan paahtaa sitä kurpitsaa uunissa tyydyin paahtamaan kurpitsakuutioita voissa, risottokasarin pohjalla ennenkuin aloitin risoton teon.

kurpitsarisotto, talvikurpitsa

Ensimmäiseen versioon tein hyvin hyvin perusrisoton hieman makealla biancolla ja salottisipulilla. Ja kun risotto oli valmista, sekoitin mukaan mascarponepurkin lopun ja paistoin voissa pinnalle salvianlehtiä ja muutaman kurpitsasiivunkin. Näytti hyvältä, kuulosti hyvältä, Mutta... Lopputulos oli minusta liian raskas. Olin kuvitellut mielessäni salvian ja kurpitsan liiton raikkaaksi, unelmankevyesti yrttiseksi ja herkän pähkinäiseksi. Sellaiseksi joka sopisi täydellisesti hieman petrolisen rieslingin pariksi. Mutta ei. Ei se ensimmäinenkään pahaa ollut, mutta olin päättänyt pystyä parempaan. Ainakaan mascarponea sinne ei laiteta.

risotto, kurpitsa, salvia

Ja eilen, kun I nukkui hienosti pitkiä päikkäreitä otin projektia uudelleen niskasta kiinni; tällä kertaa käytin risottopohjaan valkoviiniä ja yhden ruodin varsiselleriä raikastamaan. Jotain pehmeää ja makeaa kuitenkin halusin mukaan, joten ripsautin sekaan ruokalusikallisen rusinaa. Rusinasta tulee risottoon aavistus sherryn vivahdetta, joka käy paahtuneen kurpitsan kanssa älyttömän hyvin.

Paahtaessani kurpitsoita annoin niiden saada vain ihan vähän väriä ja laitoin salvian oksan mukaan voihin paahtamisen loppuvaiheessa. Voi vapauttaa salvian aromit uudella tavalla, mutta varo polttamasta salviaa! Salvia ja kurpitsa suristetaan pienen vesitilkan kanssa yleiskoneessa mössöksi, joka sitten sekoitetaan valmiiseen risottopohjaan viimeistelyvaiheessa. Vähän parmesania ja vot. Tämä on muuten yksi niistä harvoista ruuista, johon käyttäisin valkopippuria. Minusta se sopii herkkään risottoon mustaa paremmin. Mutta olevarovainen - valkopippuria tulee helposti liikaa, etenkin jos et ole tottunut sen makuun. Lisää siis vähän kerrallaan ja maista välillä.

Ja vaikkei minulla sitä petrolista rieslingiä ollutkaan, risotto teki hyvin kauppansa niin äidille kuin pojallekin. Ja niin me istuimme siinä flunssaisina kuulaassa syyspäivässä ja nautiskelimme höyryävän kuumaa risottoa. Jälkiruuaksi äiti sai teetä. Ehkä se ruokalistojen seuraaminen ei sittenkään ole pöllömpi idea.


Kurpitsarisotto cashew - pähkinöitä ja salviaa (n. 3-4:lle kuvissa näkyvän kokoinen keko)

250g kurpitsaa
n. 40g voita
1 salvian oksa

1 banaanishalottisipuli
1 sellerinvarsi
1 valkosipulin kynsi

230g risottoriisiä
loraus valkoviiniä
1 rkl rusinoita
1 kanaliemikuutio (tai kasvisliemi) + kiehuvaa vettä
n. 80g cashew - pähkinöitä (paahdoin uunissa)
n. 20g kasa parmesanraastetta (ehkä 1,5 dl?) + vähän pinnalle lopuksi
suolaa
valkopippuria

Laita voi pannulle ja anna sen sulaa. Lisää kuutioitu, kuorittu kurpitsa ja paahsa paloja kunnes niissä on hieman väriä. Lisää pannulle salvian oksa ja paista vielä, kunnes lehdet ovat kurtistuneet hieman.

Kalasta kurpitsapalat ja salvia pannulta sekoittimeen ja jätä voi pannulle. Muusaa kurpitsa sekoittimessa. Voi olla, että sinun tarvitsee lorauttaa hieman vettä (0,5-1 dl) tehosekoittimen silppuriin, jotta saat seoksen pyörimään ja tasaiseksi.

Paahda cashew - pähkinät uunissa tai pannulla kullanruskeiksi. Laita sivuun odottamaan. Silppua sipuli ja selleri. 

Lisää sitten silputtu shalotti ja sellerinvarsi pannulle voihin ja kuullota 1-2 min. Lisää murskattu valkosipuli ja sekoita hetki. Lisää sitten risottoriisi ja sekoita riisiä kovalla tulella sipulien seassa hetki ruskistamatta sitä. Lisää sitten tilkka valkoviiniä, rusinat ja sen jälkeen kana- tai kasvislientä (ja vettä) kauhallinen kerrallaan riisin sekaan ja keitä risottoa sekoitellen hiljaisella tulella, kunnes riisi alkaa olla melkein al dente. Lisää sitten pähkinät ja kurpitsamössö. Sekoita ja kun riisi on sopivaa, mausta pippurilla ja suolalla sekä parmesanraasteella.

Voit toki paahtaa päälle salviaa voissa jos haluat, mutta pelkkä parmesanraastekin toimi hienosti. Ihanaa torstaita, ihmiset.


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Big Dad's roast blend: Sidneys's kitchen - ja tosi herkkua kanaa

sahramikana

On pitänyt jo valokuvista päätellen elokuusta asti kehua tosi näpäkkää maustesekoitusta jonka löysin taannoin Sellosta. Saman sarjan mausteita on tietysti vaikka ja kuinka enkä ole niitä kaikkia tyypannut, mutta tätä kyseistä seosta meillä on jo hukattu useampi purkki. Ihan erinomaisen hyvää saa, kun sitä hieroo grillikanaan.

Big Dad's roast blend Sidney's kitchen

Tuo Sidney's kitchen sisältää simppelisti paprikaa. oreganoa, kuminaa, basilikaa, sahramia, suolaa ja chiliä tässä järjestyksessä. Tietysti kaikkeen kyllästyy ajan kanssa, mutta olin tosi tyytis kun löysin tuon purkin, sillä on pelastettu monta sellaista iltaa, kun ei ole jaksanut enää muuta kuin työntää sitä "jotain kanaa" uuniin. Mutta ihan parasta kanaa sillä saatiin tehdyksi kun grillasimme kanan.

Valitettavasti kanasta ei tietenkään tullut kuvaa sillä kertaa, mutta ohje meni suurin piirtein niin, että avataan kana grillausta varten, hierotaan pintaan tätä maustetta, tungetaan nahan alle rosmariinin oksia ja voita.  Sitten tehdään samalla idealla voi-valkoviinikastike kuin tuossa avatun kanan ohjeessakin - tällä kertaa en vaan laittanut siihen lainkaan sipulia. Kuullotin vaan banaanishalottisipulia ja valkosipulia ensin voissa, lisäsin mustaa pippuria, hujautin perään lasillisen valkkaria ja kun viini kiehui, otin kattilan pois tulelta ja sekoitin mukaan varmaan 50g kylmää voita palasina, niin että soosiin tuli vähän rakennetta. Maustoin suolalla ja pippurilla, mutta sitä en kyllä kuolemaksenikaan jaksa muistaa laitoinko mukaan vielä vähän luomusitruunan kuorta. Itseni tuntien sitruunan hipiä saattoi käydä lähellä microplanea kuin vahingossa ;)

Tuollainen kana grillaantuu kypsäksi n. 50 minuutissa ja sitä on tarkoitus sutikoida tuolla soosilla useaan otteeseen paistumisen aikana. Järjettömän hyvää.

Tuota kanaa tehdessäni muuten syvällisesti pohdin, onko banaanishalottisipulissa oikeasti mitään muuta eroa kuin koko ja pitkämäinen muoto?

Ja lopuksi vielä varoitus; viimeikojen HIR-VEIN-TÄ kanaa sain aikaan, kun lorautin eräänä iltana jalkanuijien marinadiin tuon Big Dad's sarjan Gourmet sahramisiirappia. Kuvittelin että joo, kana, vähän sahramisiirapia ja mausteita -> ei voi mennä pieleen. Kyllä voi. Ihan kauheaa. Onneksi näitä täydellisiä mahalaskuja tulee nykyisin tosi harvoin.

Se sahramisiirappi ei kyllä sovi mun suuhuni yhtään. Se on jotenkin esanssisen oloinen ja tuoteselosteesta lukemalla selvisikin että siinä ei kyllä sanota että sahrami vaan "aromit". Niistä kanoista tuli niin pahoja, että osa jäi kyllä syömättä. Jos jollain on hyviä ideoita, mihin tuon loppupullon voi haaskata niin saa kertoa. Pullossa itsessään oli vinkki laittaa sitä jäätelön päälle ja kaakaon sekaan. Kai sitä jossain välissä on kokeiltava vaikka no, pikkuisen tökkii koko ajatuskin. :)



maanantai 22. lokakuuta 2012

Arpajaisten tulokset ja Siskot Kokkaa Facebook avattu!


On vihdoin miljoonan kävijän arpajaisten tulosten julkistamisen aika! Kiitokset kaikille ihanista kommenteista ne lämmittivät kovin allekirjoittaneen flunssaista mieltä kun viikonloppuna niitä vielä lueskelin leikellessäni arpalippuja. Ja kiitos vielä Decanterille, Iittalalle ja Keskolle hienoista palkinnoista. Näitä on kyllä kiva laittaa eteenpäin:)

Miljoonan kävijän kunniaksi ajattelin myös vihdoin viimein kunnostautua Facebookin saralla. Eli blogillemme on nyt luotu klikkaa ja tykkää fb-sivu :), jonka pitäisi paitsi helpottaa päivitysten seuraamista, myös tarjota vapaamman areenan keskustelulle. Nähdään sielläkin, siis. :) Mutta ennenkuin halkeatte, siirrytään päivän teemaan.

Arvonta suoritettiin palkintojen lahjoittajien nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä ja toivoisin, että palkintoja voittaneet ottaisivat yhteyttä minuun sähköpostilla tässä alkuviikon (ennen keskiviikkoa) aikana, jotta saan teidän yhteystietonne ja voidaan sopia käytännön järjestelyistä lahjojen toimittamiseksi. Mikäli voittaja ei ota yhteyttä hän menettää oikeutensa lahjaan keskiviikon vaihtuessa torstaihin ja se arvotaan uudelleen torstaina, 25.10.2012. Ja nyt siis arvonnan tuloksiin!

Decanterin lahjan voitti Henna T, joka kommentoi 19.10.2012:

"Kiitos ihanasta blogista ja onnea miljoonasta kävijästä :)

Jos mä en keksi mitä ruokaa tekisin, niin mä tuun aina ekaks tänne väijymään."

Kiitokset kauniista sanoistasi ja Onneksi olkoon! Laita mailia ja kerro haluatko mieluummin Viini - lehden vuosikerran vai Riedelin vesikarahvin. :)


Iittalan tuotepaketin taas voitti Tuulia, joka kommentoi 13.10.2012:

"Onnea, mukaan arvontaan!"
Kiitos Tuulia, toivottamasi onni lieni tarttuvaa! :) Laita viestiä niin sovitaan käytännön jutuista Iittalan lahjan saamiseksi Sinulle.

Ja Keskon 50,-lahjakortin saa.... Hanna, joka kommentoi 10.10.2012:

"Onnea saavutuksesta! Minulle bloginne tarjoaa arjen piristystä ja uusia ideoita ruoanlaittoon, kiitos siitä!"

Kiitos Hanna Sinulle myös - arjen piristys on ihan parhautta, mahtavaa jos onnistumme siinä :) Laita yhteystietosi niin palaillaan asiaan lahjakortin muodossa.

Kiitos vielä kaikille osallistuneille ihanista ja liikuttavistakin kommenteista. Oli mukavaa nähdä teidät kaikki alusta asti blogin matkassa kulkeneet jättämässä lippunne arvontaan. Muutamien kohdalla mietinkin, että vieläkö käytte täällä ja oli hauskaa huomata, että jätitte viestinne. :) Melkein kun tunnettais jo, kumminkin :) Ja kiitos myös niille, jotka ette ole aiemmin tänne mitään kommentoineet sekä teille, joiden kanssa on käyty kahvittelemassa myös bittimaailman ulkopuolella. Iso kiitos ihan jokaiselle kommentin jättäneelle, teitä oli niin monta, että häkellytti :) On se aina, tämmöiset merkkipaalut kuitenkin - ihmiset tekevät juhlan, niin se vaan on.

Mutta nyt on edessä paluu arkeen ja matka kauppaan, mistä pitää ostaa lisää nenäliinoja. Voi toivottavasti tämä kaamea flunssa paranee ennen perjantaita ja Gloria - juhlia. Muutenkin on jo gaalavaatestressi nousemassa tälle rouva punajuurelle, kun lasikengäton hukattu aikaa sitten ja muoto muistuttaa kurpitsaa kotoilun jäljiltä...  Vielä tänään muuten ehtii äänestää suosikkiruokablogia, että viimeinen kuulutus: nyt kaikki hyvän ruuan ystävät liikkeelle hop! Eikä tarvitse äänestää edes meitä, mutta kuten aina "vaaleissa", antakaa äänenne. Paras voittakoon! Ehdolla on iso joukko hienoja ja intohimoisesti ruokaan suhtautuvia blogeja - varmasti jokaiselle jotakin! Minä nimittäin niin toivon, että vaikka printtimedia järjestää kisan, äänestyksessä näkyisi ja kuuluisi kokkaavien ja kokkausblogeja intohimoisesti lukevien ihmisten ääni. Perjantaina sitten kuullaan kuinka kävi:)


perjantai 19. lokakuuta 2012

Ideoita syksyn parhaista juureslisäkkeistä

väriporkkanat

Ehkä syksyn suurimmat yllättäjät minulle ovat olleet nuo tylsänkin turvalliset mutta ah niin maukkaat juurekset; punajuuri ja porkkana. Tosin, tylsästä voidaan olla eri mieltä jos satut löytämään punajuurten kaveriksi jostain näitä nyt huudossa olevia väriporkkanoita joissa on todellakin upeat värit. Niistä tulee kyllä ruokapöytään ruska siinä paikassa kun kannat salaatin esille.

Syksyn aikana tuo dynamic duo on jo saunonut savusaunassa ja palannut lautaselleni uutuudenraikkaana salaattina ja rva punajuuri on koristautunut bistro o matissa mustilla belugalinssihelmillä, hieman makeilla pekaaneilla ja tuoksuttunut raikkaalla mintulla kuin tanssiaisiin lähteäkseen. Eikä se ollut kuin eilen kun näin telkkarissa Camillan tekevän marokkolaista juuressalaattia, johon punajuuret ja porkkanat siivutettiin herkullisen ohuelti roomansalaatin sekaan ja koko show maustettiin paahdetuilla manteleilla, appelsiininkukkavedellä ja mintulla. Melkein siitä paikasta kirjoitin joulupukin toivelistaani "vihannesmandoliini". Ihan varmasti tosi herkkua (ohjeen löydät täältä). Ei voi kun ihmetellä, miten hauskan erilaisia yhdistelmiä noista tutuista juureksista oikein saa, kun lähtee ennakkoluulottomasti yhdistämään muihin aineisiin ja yrtteihin. Selvä juuresrenessanssi suorastaan!

Mutta korupuheista konkretiaan, vaikka tästä tuleekin nyt enemmän tämmöinen ideapostaus. Syötyäni noita ravintollasalaatteja tein yhdet versiot niistä kotona ja ajattelin jakaa oppimiskokemukset teillekin. Molemmissa on vielä tuunaamisen varaa, mutta kerronpa nyt mitä opin ekalla kierroksella ja jos joku muu on jo koestanut näitä pidemmälle, saa vinkata mitä minun kannattaa yrittää ensi kerralla. Ja aloitetaan nyt vaikka Bistro o Matin punajuurisalaatilla - kind of.

punajuuri, belugalinssit, pähkinät
Minttu, belugat ja punajuuri ne yhteen soppii

Ja koska hyvää pitää aina kehua, on pakko vielä ennen salaattia mainita, että Merituulikin raportoi omalta osaltaan bistro o matista ja se on erinomainen ravintola, jos ette ole käyneet. Me olemme päätyneet sinne vain  brunssille mutta niistä tykänneet kovasti. No, me olimme siellä taas vähän aikaa takaperin ja mieleen tuosta kerrasta jäi erityisesti tämäntyyppinen upea salaatti joka oli tehty punajuuresta, beluga-linsseistä ja paahdetuista pekaanipähkinöistä. Lisäksi salaatissa oli minttua ja jokin hieman makeahko kastike, josta koitin kysellä, miten se on tehty. Tarjoilija kuitenkin taisi unohtaa palata asiaan brunssin pääruokatilaushärdellissä tai sitten kyselin liian arkaluiontoisia salaisuuksia;)  Enkä minäkään I:n jumppaa hillitessä muistanut asiaa enää uudelleen, ennenkuin autossa matkalla kotiin. Mutta pakko sitä oli yrittää toistaa kotona.

Oppimiskokemus nro 1: älä keitä beluga - linssejä liikaa. Minä keitin. Jotenkin onnistun välillä päästämään ne liiankin kypsiksi. Belugoiden kuuluu olla vielä kauniin mustia eikä tämmöisiä hailakan vihreänruskeita kuin kuvassa yllä. Luulen, että keitän niitä liian kovalla tulella ja liian pitkään. Vähän vähempikin riittäisi. Oppimiskokemus 2: salaatti kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen, jotta se ehtii maustua. Paahdoin punajuuret uunissa ja kuorin ne kypsänä salaattiin. Mistä päästäänkin kohtaan 3: kuoriminen olisi helpompaa, jos punajuuret olisivat ehtineet jäähtyä ;)

Salaattikastikkeesta tuli ihan ok, muttei se ihan samanlaista ollut kuin alkuperäinen. Minä sekoitin soosin hyvästä oliiviöljystä, sherryviinietikasta ja lorauksesta vaahterasiirappia. Ensi kerralla taidan kokeilla pähkinäöljyä, balsamicoa ja ehkä lorausta jotain kotimaista siirappia - kuusenkerkkää ehkä? Joka tapauksessa hyvää oli näinkin.

savustus, kasvikset
Savu - tuotemerkin alla löytyy kasviksille tarkoitettu savustuspussi

Siihen lasipalatsin savijuuressalaattiin löysin avuksi ihan Tuotteen! Cittarissa nimittäin myytiin erikseen juureksille suunniteltua omaa savustuspussia. Fiksumpi olisi tietysti lukenut ensin sen pussin kyljestä käyttöohjeen tai jotain, mutta minä olin ajatellut, että juurekset varmaan ensin keitetään napakoiksi ja vasta sitten savustetaan. Vasta keitettyäni juurekset huomasin, että ne olisi voinut vain kuoria, viipaloida ohuelti ja laittaa niine hyvineen savustuspussiin. Vähemmällä olisi päässyt, taatusti. Nyt kyllä maku tuli ihan oikeanlainen eikä rakennekaan ollut huono, mutta kuumien, kypsien ja savunhajuisten juresten kuoriminen oli tietysti hankalampaa kuin mitä raakojen juuresten kuoriminen olisi ollut. Sitä en osaa sanoa, a) savustuvatko juurekset liikaa jos ne ovat pussissa kunnes ne ovat kypsiä ja b) minkä kokoiseksi punajuuret pitää pilkkoa, jotta ne kypsyvät porkkanoiden kanssa samaan aikaan. Mutta ensi kerralla kokeilen niin ja muistan ne kirsikkatomaatitkin. Kerron sitten kuinka kävi.

savustettu porkkana, lämmin salaatti
Savujuuressalaatin voi tarjoilla kylmänä tai lämpimänä
Tähänkin salaattiin laitoin kevyehkön etikka-öljy-suola-pippuri ja hieman makeutta - henkisen kastikkeen, jossa juurekset pyöräytettiin. Pinnalle lehtipersiljasilppua. Ihan hyvää, mutta jälleen - autenttinen versio oli parempaa. Varmaan sekin oli ehtinyt maustua paremmin.

Mutta jos teillä on niitä juurespusseja jääkaapin kylmälaatikossa niin kaivakaapa esiin - juureksista kannattaa kokeilla jotain uutta ja vähän erilaista.

Ihanaa ja levollista viikonloppua kaikille.

torstai 18. lokakuuta 2012

Muistakaa osallistua arpajaisiin!



Ihan hirmuinen määrä ihania kommentteja on jo tullutkin meidän virstanpylväsarpajaisiimme. Kaikille Iso Kiitos. Aivan ihania muistoja ja juttuja tulvi mieleeni niitä lukiessa.

Ja vielä on aikaa lauantaihin. Arvontaan osallistuvat kaikki jotka ovat puumerkkinsä postaukseen raapustaneet kun arvonta alkaa 20.10.2012 Eli varmistakaa osallistumisenne ajoissa ja jättäkää kommenttinne arpajaispostauksen loppuun jo ennen lauantaita :) Voittajille on luvassa hienot palkinnot.


Ja arpajaisista päästään aasinsiltaa pitkin äänestysjuttuihin, eli Gloria Blogawardseissa olemme ehdolla myös lukijoiden suosikkiruokablogiksi. Lukijasuosikin päättävät kaikki lukijat, joten nyt kaikki mattimyöhäisetkin äänestämään omaa suosikkianne. Äänestysaikaa on maanantaihin 22.10 asti. Kuulin vähän huhua, että jo 10 000 on äänensä käynyt antamassa joten liity sinäkin joukkoon tummaan ja käy äänestämässä. Ja vaikka olen tämmöisessä kovin huono niin no, saa meitäkin äänestää ;)

Eipä muuta tällä kertaa - meillä podetaan täällä syysflunssaa ja toivotaan kuumeisesti parempia kelejä. Käykää osallistumassa arpajaisiin ja äänestämässä!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Marokkolainen naudanlihatagine luumuilla


luumu, naudanlihatagine

Kun näen kaupassa marmoroitunutta naudan lapaa tai niskaa, minun on tosi vaikea kävellä siitä ohi. Se on kohtuullisen edullista verrattuna fileisiin ja kuitenkin siitä tulee uunissa hauduttaen ihan verrattoman hyvää. Tähän ruokaan sekoitin jotain Camilla Plumilta opittua ja nuotit menivät Jamien malliin. Eikä lopputulosta ainakaan heikentänyt se, että koostin pataa tehdessäni oman "ras el hanoutin" tai ainakin sinnepäin Jamien reseptin lopussa olleen listan mukaan. Meillä kun se elämä harvemmin on niin täydellistä ja ennaltasuunniteltua niin tässäkin reseptissä piti soveltaa. Onneksi se ei haittaa juuri koskaan näissä ruokapuolen jutuissa.

marokkolainen, naudanliha, pata

"Tässä on kyllä lähes täydellisesti kaikki oikeat maut", sanoi V ruokaa maistellessan. Se oli hyvää, ihan erinomaista suorastaan. Ehkä tulos olisi ollut vielä autenttisempi, jos meillä olisi ollut kuivattua galangalia ja niitä muitakin harvinaisempia ras el hanout - aineita (muskotin kukka, orris root(?!)  jne). Annoksesta tuli kuitenkin erinomainen, siitäkin huolimatta, että leikkelimme sen alle ihan laiskasti kaupasta ostettua valmispitaleipää, joka on luonnollisesti itse tehdyn kalpea serkku ja nostimme päälle kunnon möykyn kotitekoista tsatzikia. Kertakaikkiaan erinomaista (ja helppoa) syysmuonaa.

Marmoroituneessa lihassa on paljon rasvaa, joka sulaa jättäen lihan mureaksi.

Camillalta opittua ruuassa on se, ettei tuollaista lihaa kannata leikellä ihan pieniksi paloiksi. Ruuasta tulee paljon, paljon rikkaamman ja herkullisemman oloista kun liha on lähes minipohveinä kastikkeen seassa. Ja tietysti ne minipihvit on ruskistettava rakkaudella. Kun meillä lihaa oli kilon verran, niin ruskistin sen kolmessa erässä käännellen jokaista palaa ja antaen kaikkien kylkien saada väriä kunnolla.

naudanlihatagine
Kun neste ei peitä lihoja kokonaan, ne pääsevät paahtumaan upeanmakuiseksi vielä uunituksen aikana. Kaikki jänteet ja rasva sulavat ja liha on ihan lohkeavaa.

Se, mitä en tehnyt Jamien ohjeen mukaan oli, etten antanut lihan marinoitua mausteseoksessa vaan lisäsin mausteet pataan ruskistamisen jälkeen ja annoin niiden hetken kiehua öljyssä ja rasvassa. Mausteita ei saa polttaa, mutta niitä pitää kuumentaa sen verran, jotta ne alkavat tuoksua ja aromit vapautuvat. Lisäksi koska tein tätä vähän kompostikeittiön hengessä pilkoin pataan kaikkea mitä sattui käden ulottuville; tomaattimurskan sijaan muutaman tasolta löytyneen kypsän, upeanpunaisen terttutomaatin, kuivien lisäksi tuoreita luumuja ja paljon sipulia.

Jamie luettelee reseptinsä lopussa, että ras el hanout sisältää yleensä ainakin muskottipähkinää, kanelia, muskotinkukkaa, aniksen siemeniä, kurkumaa, cayannea, pippureita, kuivattua galangalia, inkivääriä, neilikoita, kardemummaa, chilejä, maustepippuria ja jotain, mitä kutsutaan orris rootiksi. Tästä siis sujuvasti tulkkasin että laitan ras-el hanout - lusikallisen sijaan pataan neljänneksen muskottipähkinästä raastettuna, neljännesteelusikallisen kanelia ja saman verran inkivääriä, kolme neilikkaa, ripauksen kardemummaa, aji cristal - chilin ja espeletten chilijauhetta (koska cayanne oli loppu) ja maustepippuria. Ihan riittävän hyvä approksimaatio. Ja sitten vaan kaikki loput aineet (paitsi tuore korianteri) pataan, vähän lihalientä perään (sen verran että lihat olivat puoliksi nesteen peittäminä), kansi päälle ja uuniin n. 180 asteseen n. 2h tai kunnes liha on ihan lohkeavaa ja ihanaa. Lopuksi mukaan loraus öljyä ja korianterisilppu. Tarjoiltiin pitaleivänpalojen päältä tsatzikin kanssa.

Marokkolainen naudanlihatagine luumuilla (6-8:lle)

mausteseos
1 rkl ras el hanoutia (Saa valmiina kaupoistakin)
1 rkl jeeraa
1 rkl kanelia
1 rkl jauhettua inkivääriä (tai inkivääritahnaa)
1 rkl paprikamaustetta (makeaa paprikaa)
suolaa ja mustaa pippuria

n. kilo naudan lapaa tai niskaa
2 sipulia
1 aji cristal ja 1 keltainen chili
2 kynttä valkosipulia
purkki tomaattimurskaa tai neljä-viisi suurehkoa tomaattia
1 prk kik-herneitä 400g
reilu 1/2 l liha- tai kasvislientä (voit lisätä vettä paiston aikana, jos kuivuu liikaa)
kuivattuja luumuja 4-5 kpl ja lisäksi laitoin tuoreita luumuja saman verran

Voit tehdä kuten Jamie ja hieroa mausteet lihaan ja jättää ne maustumaan kunnolla ennen ruskistusta. Minä pelkäsin, että I:n auttaessa vielä poltan mausteet niin ruskistin lihan ensin erikseen pähkinäöljyssä ja koska padan pohjalle jäi hyvä määrä öljyä ja rasvaa, kaadoin mausteet öljyyn ja kuullotin hetken jotta tuoksu irtosi. Sitten lisäsin pilkotut sipulit, chilit ja valkosipulin. Taas kuullotin hetken ja lisäsin mukaan paistetut lihat, pilkotut tomaatit, luumut, kikherneet ja nesteen. Aosta sitten pata uuniin ja anna paahtua kannen alla uunissa 180 asteessa n. 2h. Neste ei saa peittää lihoja kokonaan, vaan osa lihoista pitää jäädä nesteen yläpuolelle. Tarkista paiston puolivälissä/viimeisen kolmanneksen aikana että pata ei kuiva. Lisää vettä tarvittaessa.

Kun pata on kypsää ja liha ihan lohkeavaa tarkista suola ja pippuri ja lisää tarvittaessa. Lisää juuri ennen tarjoilua korianterisilppu ja loraus hyvää öljyä jos haluat.

maanantai 15. lokakuuta 2012

Munakoisopalloja ja rosmariinikurpitsaa eli syksyistä kasvisruokaa

kasvisruoka, munakoiso

Minä tykkään hyvistä kasvisruuista. Ilahduttaa aina kovin suuresti, jos joku on keksinyt pukea vanhat tutut uusiin vaatteisiin. Ihan parasta on lisäksi, jos ruokaan voi käyttää niitä vanhoja leivänkannikoita, joita meillä on ainakin kerääntynyt taas ihan liikaa.

kurpitsa, vanha leipä
Kurpitsasiivut jauhotetaan ja paistetaan rasvassa - todella helppo ja oivaltava tapa laittaa kurpitsaa.

Arvostelin Italialaiset mestarit - kirjan ruoka.fi - sivustolle ja innostuin kirjan kasvisruuista (ja muistakin resepteistä) niin, että olen kokkailuut noiden erinomaisten kurpitsalastujen (ohje löytyy osana postaustani ruoka.fi:ssä) lisäksi kirjasta myös kaikenlaista muutakin.

munakoisopyörykkä, tomaattikastike
Nämä pallot tarjoiltiuin italailaisittain, mutta mausteilla muunnat perusreseptiä minne päin maailmaa haluat.

Nämä munakoisopallot ovat tuosta kirjasta - tomaattikastikkeen pyöräytin vaan jostain selkäytimenjatkeen alkupäästä saapuneilla reflekseillä, enkä kyllä oikein muista mitä muuta siihen meni kuin sardellia, öljyä, Aji cristal - chiliä, valkosipulia, tomaattia, balsamico- etikkaa ja tietenkin mustaa pippuria. Varmaan joku rosmariinin- ja timjamin oksa? Ja sitten vaan keitetään kunnes soosi on paksua...


Koska kokkasin näitä munakoisopalloja ja kurpitsalastuja samalle lautaselle tein sitä kurpitsojen kanssa tarjottua maustettua leivänmurua isomman annoksen ja käytin samaa murua myös näiden munakoisopallojen leivitykseen. Mutta näiden palleroiden resepti on juuri sellainen mitä jokainen voi sitten omassa keittiössään tuunata siihen suuntaan kuin haluaa; noihin voi jauhelihapullien tapaan ajaa melkein mitä makuja vaan. Esimerkiksi aika hauskoja turkkilaishenkisiä palloja saisi, jos laittaisi mukaan taatelisilppua, jeeraa, kanelia, muskottia ja harissa - tahnaa. Tai entäpä vuohenjuusto ja punasipulihilloke? Tai sitruuna, minttu ja feta? Ja lisäkkeenä voisi tomaattisoosin sijaan tarjota myös vaikka tsatzikia. Erikoisempana versiona voisi tehdä inkiväärillä taitetun thaihenkisemmänkin sovelluksen ja lisäksi vaikka luumukastiketta. Vaihtoehtoja on varmaan yhtä monta kuin on mielihalua ja jääkaappiin jääyttä jämää.

Mutta näillä pyöryköillä kohti alkavaa viikkoa!

Munakoisopalloja (n. 14 kpl sanoo kirja, meillä tuli enempi)

kasvisöljyä paistamiseen
3 munakoisoa, pieninä kuutioina
3 rkl tuoretta parmesanraastetta
suolaa ja tuoretta mustapippuria myllystä
6 basilikanlehteä revittynä
60g vanhentunutta leipää (n. puolitoista sämpylää) vedessä pehmitettynä
kuivattuja leivänmurusia leivitykseen

Kaada isolle pannulle niin paljon öljyä, että pohja peittyy reilusti. Lisää munakoisokuutiot ja paista hämmentäen kunnes ne ovat kullanruskeita. Poista ne pannulta. valuta hyvin keittiöpaperin päällä ja jätä jäähtymään.

Sekoita kulhossa munakoiso, parmesani, muna, suola ja pippuri, basilika ja leipä. Pyörittele seoksesta saksanpähkinän kokoisia pyöryköitä ja leivitä ne leivänmurulla.

Vaihda pannulla oleva öljy uuteen ja kuumenna miedolla lämmöllä. Lisää munakoisopyörykät ja paista kunnes ne ovat kullanruskeita. Omana huomiona sanottakoon, että paisto on syytä tehdä erissä, jottei öljy jäähdy liikaa. Laitoin vielä valmiit pyörykät hetkeksi talouspaperin päälle ja pidin ne kuumana uunissa kunnes sain kaikki paistettua.

Tarjoile tomaattikastikkeen ja parmesan- raasteen kanssa.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Täydellistä omenapiirakkaa Nellen tyyliin

apple pie

Meillä Rrrrakastetaan omenapiirakkaa. Tarte tatinia, muruista omppupiirakkaa, äidin omppupiirasta, missä omput ovat kauniisti rivissä kanelihunnussaan ja tietysti kaikenlaisia omppumuffareita. Mutta, mutta, mutta...  Jos minun pitäisi nimetä yksi joka on ylitse muiden, yksi ken on kaikkein kaunein, makoisin, nostalgisin ja sulattaa suklaasydämet tinakuorineen, se olisi amerikkalaistyyppinen täytetty omenapiirakka.

omenapiirakka


Juuri sellainen, mitä mummo ankka aina leipoo ja jonka Hansu varastaa ikkunalaudalta. Mummoankan tapaan pohjalla ja reunoilla tai sitten ilman. Sillä ei oikeastaan ole väliä.

omena, piirakka, melba


Tamminiemen kahvilassa saa hyvin lähelle juurikin sellaista täydellistä omenapiirakkaa. Ja olen pitkään, hyvin pitkään etsinyt sen ohjetta tuloksetta. Voitte vain kuvitella sitä pettymyksen määrää, kun Olivian parhaat reseptit kirjassa Tamminiemen emäntä neuvoikin "vain" suolaisen piiraan teko-ohjeen. Suolaista piirakkaa... Muttei sitä jumalaista omenapiirakkaa. Kuljin hartiat lysyssä ainakin viikon pettymyksen painon musertamana. ;)

omenapiirakan kansi


Ja kun eihän siinä piirakassa nyt ole mitään niin kummallista. Helpoimmillaan se menee kutakuinkin näin: iso kasa ihania omppuja pilkotaan vuokaan ja päälle leivotaan taikinakuori. Paistetaan ja syödään vaniljakastikkeen kanssa.

keltuainen


Mutta voi luoja, miten vaikeaa on saada aikaan se täydellinen taikinakuori. Jotenkin yritteeni tähän asti ovat aina olleet liian jauhoisia, liian kovia, eivät tarpeeksi makeita tai liian pullavia. Ja sitten tietysti ne omenat.

hapokas omena


Täydellistä omenapiirakkaa on ihan turhaa lähteä tekemään jostain supermarketin golden deliciousista. Kyllä siitä jotain omenapannaria saa tai omput voi käyttää vaikka kaurapuuron sekaan raastettuna, mutta täydelliseen omenapiiraaseen tarvitaan kotimaisia ihania hapokkaita omenia, joista piirasta kypsennettäessä vapautuu järjettömät määrät herkän vaaleanpunaista mehua. Sekaan voi laittaa useampaakin lajiketta, mutta tuota ylläolevaa omppua olisi hyvä saada sekaan - punaista melbaako tuo lienee? En ole varma, mutta se on hyvää ja sopivan hapokasta.


omenapiirakka, täyte

Ja minun täydellisessä omenapiiraassani ompuissa pitää olla kuoret. Omenat vain pestään ja huonot kohdat positetaan, loput pilkotaan vuokaan sellaisenaan. Ja niitä pitää olla PALJON. Ainakin litra-puolitoista ellei jopa kaksi litraa.

täytetty omenapiiras


Mutta etten nyt repeä täällä niin kuten varmaan jo arvasittekin, minä Löysin! Minä Osasin! Minä Sain aikaan täydellistä omppupiirakkaa. :) Ja kun tein ensimmäiseni ja se oli jumalaista, oli pakko tehdä toinen ja viedä se eilen ystävälle kun menin kylään. Ja sekin oli aivan ihanaa. Mikä parasta ystäväni jakoi pakkomielteeni tämäntyyppisestä omenapiiraasta ja saimme hehkuttaa sitä yhdessä. Vertaistuki on ihan parasta ;)

murupohja


Ja mistäs muualtakaan se täydellinen kuoritaikina sitten löytyikään kuin Nigel Slaterin kirjasta Tender. Siellä kuori oli tehty karviaispiiraaseen ja ohjeen määrästä riittää joko tuollaiseen pieneen vuokaan sekä pohjaksi että kanneksi tai sitten voit tehdä piirakan ilman pohjaa laakeampaan piirasvuokaan.

omenatäyte, vaniljatanko

Ensimmäisessä tavassa on tietysti vähän enemmän vaivaa kun voitelet  piirasvuuan kahteen kertaan (jäähdytät vuuan ensimmäisen voitelun jälkeen ja sitten voitelet uudelleen), esipaistat pohjan, keität omenat hieman pehmeiksi sokerin kanssa ja sitten taiteilet koko komeuden päälle kannen. Toinen tapa on helpompi; ladot vuokaan hurjasti omppuja ja kaadat päälle sokerit sekä vaniljatangon, kansi päälle ja uuniin. Ensimmäisestä tulee sivistyneemmän näköinen versio, toisesta rosoisen rustiikkinen. Mutta yhtä hyvää kaikki tyynni. Joten turhaa tuskastua omppusaaliinne kanssa; pilkkokaa kasapäin omppuja ja laittakaa ne piiraan muotoiseksi. Sillä tässä piiraassa on nyt juuri sopivan rapea, sopivan makea ja jauhoinen kuori.

Kiiiii-tos Nigel. Taas kerran.

helppo omenapiirakka


Nellen täydellinen omenapiirakka (joko suureen vuokaan pelkällä kannella tai n. 20 cm perinteiseen piirasvuokaan jossa irtopohja)

Nigelin pohjaan tarvitset:
140g voita (kylmää)
230g vehnäjauhoa
50g tomusokeria
1 iso luomumunan keltuainen

Lisäksi täytteeseen
n. 1,5, ehkä jopa 2l omenalohkoja hapokkaista kotimaisista ompuista
1 vaniljatanko
1,5 dl sokeria tai hillosokeria (sokerimäärää voi kasvattaa maun ja omenoiden mukaan, mutta minä en tykkää liian makeasta, tämä oli juuri sopiva minusta)

Tee ensin pohjataikina:
Laita kulhoon jauhot ja päälle jäääkylmä voi. Nypi voi sekaisin jauhojen kanssa, niin että saat murumaista taikinaa. Sekoita sitten joukkoon tomusokeri ja sen jälkeen vielä keltuainen. Taikina kostuu keltuaisesta nin paljon että saat lopulta muotoiltua siitä pallon. Laita pallo kelmuun ja jääkaappiinainakin 30 min asettumaan ja jäähtymään. 

Pohjalliseen piiraaseen omenatäyte on syytä esikeittää kattilassa, sillä omenat eivät ehdi täysin pehmentyä ennenkuin kuori on kypsää. Voit toki keittää ne myös pelkän kannen alle tulevaan piiraaseen, saat todennäköisesti kauniimman kuoren - mutta pakollista se ei ole, etenkin jos jätät piiraan vielä jälkilämmölle vähän hautumaan.

Pohjallisen piiraan valmistus: 
Tee  piirasvuokaan kaksinkertainen rasvaus, jotta saat myös pohjan ehjänä irti.Kaksinkertainen rasvaus tehdään niin, että vuoka voidellaan ensin kerran pehmeällä voilla. Sitten vuoka kylmään (jäääkaappi tai pakastin) ja kun rasva on jämähtänyt, uusi kerros rasvaa vuokaan. Säilytä rasvattua vuokaa viileässä kunnes täytät sen.

Ota puolet taikinasta ja kaulitse siitä jauhotetulla tasolla vuuan kokoinen levy. Nosta levy vuokaan kiepauttamalla se kaulimen ympäri. Ei haittaa vaikka levy repeää jostain kohdin, painele taikina lopuksi sormin ehjäksi vuokaan. Kun taikina on tiiviisti reunoilla ja pohjassa voit siistiä vuuan reunat rullaamalla kaulimella varovasti vuuan yli, ylimääräinen taikina leikkautuu siiststi pois.

Vuoraa vuoka sisäpuolelta foliolla ja laita kuivia papuja painoksi. Esipaista pohjaa 180 asteessa 15-20 min tai kunnes pohja on juuri kypsää, mutta ei vielä ruskeaa.

Kun pohja paistuu, pese omenat ja pilko niitä kattilaan n. 1,5l. Lisää halkaistu vaniljatanko ja sokeri sekä 0,5 dl vettä. Kuumenna omenoita välillä sekoitaten kannen alla, kunnes ne pehmenevät hieman.

Kun pohja on paistunut poista folio ja pavut. Täytä pohja omenasoseella ja kaulitse piirakkaan lopusta taikinasta kansi. Kun kansi on paikallaan siisti piiraan reunat painelemalla niitä vähän sormenpäillä tiiviiksi.

Jos taikinaa jäi, voit atiteilla pinnalle vaikka ompun. Paista 220 asteessa kunnes kansi on kauniin värinen, n. 20 min. anna jäähtyä ennen tarjoilua.

Piirakka pelkällä kannella syntyy näin:

Pilko pestyt omenat laakeaan piirasvuokaan. Omenoita saa olla vuuassa paljon, sillä ne painuvat kasaan paistaessa. Lisää omenoiden päälle sokeri ja halkaistu vaniljatanko.

Kaulitse taikinasta paksuhko kansi piiraalle ja rullaa se päälle kaulimen avulla nostaen. PAinele vähän reunoja alas ja tee kanteen muutama reika haarukalla.

Paista 200 asteisessa uunissa 30 min tarkista piiraan väri. Sammuta uuni.  Minä jätin piiraan uuniin vielä puoleksi tunniksi jälkilämmölle, jotta omput varmasti ovat pehmeitä. Jäähdytä ennen tarjoilua.

Tarjoile omenapiiras vaniljakastikkeen kanssa.