maanantai 28. helmikuuta 2011

Semisalaattia eli lusikkaa soppaan Hansin kanssa

tomaattipaistos

Olen tykännyt niin kovasti siitä Välimäen Ruokaa ranskasta - kirjasta sen selkeiden ja yksinkertaisten reseptien vuoksi, ettei ollut mikään suuri yllätys, että viikonloppuna kirjakaupassa törmättyäni Välimäen arkiruokakirjaan lusikka soppaan, myös se jäi mukaani. Asiaa tietysti auttoi että kirja maksoi vain murto-osan ensimmäisestä osasta eli n. 14-15 eur akateemisessa.

lusikka soppaanRuokaa ranskasta oli melkein 40,- ja tämä 14...

Kirja vaikuttaa nopealla selaamiselta vähän sekavalta seurakunnalta reseptejä, mutta kirjaa enemmän (tai esim. alkusanat) luettuaan vähitellen huomaa, että itse asiassa teos on kostettu "ruokakokonaisuuksista" joissa jokaisessa on yhteen sopiva leipä+salaatti+keitto.

En ole vielä saanut aikaan yhtään kokonaista kokonaisuutta, mutta olen kokkaillut yksittäisiä reseptejä ja merkkaillut listalle joitain hyvännäköisiä juttuja sieltä ja täältä. Sunnuntaisen uimahallikäynnin jälkeen vuorossa oli mozzarella-leipävuoka, joka oli ihan tavattoman hyvää. Vaikka ohje on kirjassa esitetty salaatin paikalla se ei ole varsinainen salaatti, mutta se oli Välimäen mukaankin niin hyvää, että se piti änkeä kirjaan jollain konstilla. Ja koska siinä on tomaattia, sitä voinee on Välimäen mukaan kutsua semisalaatiksi. Hyväksyttäköön tämä, sillä se todellakin oli hyvää... ;)


tomaattiviipaleetKaikki ihanuus viipaleiksi ja limittäin vuokaan...

Vuoka oli ihanaa. Se on syntisen juustoista ja upean täyteläistä mutta kuitenkin samalla raikasta. Tomaattia on tarpeeksi että se pitää ruuan raikkaana ja jaksaa kantaa kaiken sen juuston ja kastikkeen, mitä ruokaan tulee. Lisäksi oli ihan parasta, että vuokaan saa upotettua eiliset patongin tai chapatan jämät, ellei sitten jaksa leipoa tuoretta patonkia kirjan edellisen sivun ohjeella.

viipaloi leivätJos apujoukkoja on tarjolla, työn voi hyvin jakaa kastikkeen tekoon ja viipalointiin. Yhdessä kokkaus säästää aikaa päiväunillekin... :)

Kirja olisi hyvä ostos jos kaipaat sellaista arjen virikekirjaa kotiruokaan. Reseptit ovat yksinkertaisia ja yksinkertaisuudessaan viehättäviä. Juuri sellaisen päivän kirja, kun kokkausmotivaatio lähentelee rajatta nollaa ja jostain tarvitsisi sen pelastavan oljenkorren...

Tämä eilen syöty vuoka on taatusti jokaisen tomaatti-ihmisen ohje. Ja vaikka nyt ei ole tomaatin sesonki, lämmin, juustoinen uuniruoka oli aivan ihanaa yhdessä reippailun jälkeen. A sanoi että "todellakin vaadin, että tätä tehdään toistekin!" ja minä lupasin. Sitten, vatsa täynnä juustoa mentiin parin tunnin päiväunille! :)


kastike vuokaanLopuksi koko syntinen vuoka gratinoidaan uunissa...

Mozzarella-leipävuoka (n. 4:lle)

4 tomaattia (viipaleina)
2 bufala -mozzarellaa (käytin 125g standardimozzarelloja)
1/2 patonkia (meillä oli vähän kuivahkoa chapataa)

Mornay - kastiketta (ohje lopussa)

koristeluun/pinnalle
oliiviöljyä
basilikan lehtiä (tai timjamia tai vaikka mäkimeiramia)

Mornaykastike

1 pieni sipuli
50g voita
1/2 dl jauhoja
4 dl maitoa
1 dl gyere- tai emmentalraastetta
1 keltuainen
muskottia
suolaa
pippuria

Laita uuni kuumenemaan 225 asteenseen ja tee ensin Mornay-kastike.

Laita maito kuumenemaan toiseen kattilaan. Toisessa kattilassa hauduttele sipulisilppu voisssa pehmeäksi, mutta varo ruskistamasta. Lisää sitten jauhot sipuliin ja kypsyttele jauhoja varoen jälleen ruskistumista.

Lisää sitten turvonneisiin jauhoihin koko ajan sekoittaen ja pienissä erissä kaataen kuuma maito. Kypsennä seosta hiljaisella tulella n. 10 min. Sillä aikaa ehdit viipaloida juuston, tomaatit ja leivät ohuiksi viipaleiksi.

Lado sitten isohkoon, laakeaan uunivuokaan limittäin juustoa, tomaattia ja leipää.

Lisää mornay- kastikkeeseen juustoraaste, muskotti suola ja pippuri ja kun juusto on sulaa, tarkista maku. Lopuksi lisää keltuainen ja sekoita kastiketta.

Kaada sitten mornay - kastike juutso-leipävuuan päälle ja laita vuoka uuniin ylätasolle. Gratinoi vuoka, kunnes se on kauniin värinen pinnastaan. Meillä tähän kului n. 20 min.

Pirskota valmiin vuuan pinnalle vielä oikein hyvää oliiviöljyä, suolaa ja vasta rouhittua mustaa pippuria. Koristele basilikan tau muun tuoreen yrtin lehdillä ja tarjoa heti.

torstai 24. helmikuuta 2011

Superrrsalaattia ja ruokapohdintaa

vihreitäReissuleskeksi jäädessäni minä tykkään katsella dokumentteja siinä touhutessani arjen askareita. Viimeksi V:n reissatessa tulin katsoneeksi dokumentin ruuan vaikutuksesta perimään. Oli oikeasti aika mielenkiintoista ajatella, että tosiaan, sillä mitä äitini ja isäni ja heidän äitinsä ja isänsä ovat syöneet elämänsä aikana ja minua odottaessaan on muuttanut perimääni luoden minulle tiettyjä taipumuksia. Epigenetiikka, joka tutkii tällaisten hankittujen ominaisuuksien periytymistä jälkeläisille on varsin uusi asia. Ohjelmassa todettiinkin, että pitkään on kuviteltu, etteivät hankitut ominaisuudet periydy, vaan perimä määräytyy suoraan DNA:n mukaan. Asia ei kuitenkaan ole puhtaasti näin yksinkertainen.

Hankittujen omianisuuksien periytymistä on tietysti tutkittu kasveilla ja eläimillä, mutta näyttöä myös ihmisten vastaavan tyyppisistä sopeumien periytymisestä on saatu kun on tutkittu esimerkiksi toisen maailmansodan aikana saarroksiin jääneiden kaupunkien lapsia. Kuten kaikissa normaaleissa kaupungeissa, myös näissä saarretuissa kaupungeissa oli raskaana olevia naisia, jotka joutuivat kärsimään nälkää raskausaikana. Lapset syntyivät tämän vuoksi selvästi liian pieninä ja aliravittuina. Aikuistuttuaan heillä oli selvästi suurempi riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin ja diabetekseen. Tämä ei sinällään vielä ole mikään ihme, mutta hämmästyttävää on ollut, että näiden sodanaikaisten vauvojen jälkeläiset ovat syntyneet myös huomattavan pienikasvuisina ja he ovat perineet vanhemmiltaan suuremman riskin sydän- ja verisuonitauteihin sekä diabetekseen. Äidin ylipaino taas tuntuisi altistavan lapsen erilaisille syöville. Jos joku nyt kiinnostui, niin ohjelma löytynee vielä yle - areenasta jonkin aikaa.

Vaikka edellisten sukupolvien elintavat osaltaan vaikuttavat siihen, millaisia taipumuksia kenties perimme, ohjelmassa puhuttiin myös paljon siitä, miten omilla valinnoillaan voi vaikuttaa olemassaolevien geenien aktivoitumiseen ja passivoitumiseen elämänsä aikana. Identtisillä kaksosilla iän myöstä ilmenevät elintapojen erot näkyvät myös perimän eroavuuksina. Melko hurjaa :)

kalaa ja papujaKaikkihan tietävät että kala on hyväksi, mutta tuleeko sitä syötyä pari kertaa viikossa?

Vaikka tieteenala on uusi, oli hauskaa kuinka ohjelmassa nostettiin esiin esimerkkejä ruuista, joilla ihmiset ovat vuosien ja vuosisatojen aikana havainneet olevan hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen, vaikka ei olekaan tiedetty miksi. Suuret taiteilijat ovat maalanneet asetelmiinsa rasvaisia kaloja, granaattiomenoita, avokadoja, munakoisoja, parsakaaleja ja lukemattomia muita arvokkaiksi kokemuksen kautta huomattuja ruokia. Vaikka ruuan vaikutusta geeneille aletaan ymmärtää mekanismina vasta nykyaikana, ihmiselle hyväksi olevia ruoka-aineita on tunnettu ja vaalittu jo vuosisatoja. Hmm... Pitäisiköhän joskus kokata illallinen suurten taiteilijoiden taulujen ruoka-aineista ;)

Että ehkäpä niissä superruokapuheissa on perää enemmän kuin äkkiseltään ajattelisi. Eli syökää kalanne ja kasviksenne, ne ovat teille hyväksi - jopa minä innostuin ostamaan ihan vaan itselleni kalaa viime viikolla :)

Vaikka sitä on ehkä vaikeaa uskoa, niin kun perhe on poissa, heittäydyn yksin ollessani ihan järkyttävän laiskaksi ruuanlaittajaksi. V aina pyörittelee päätään; "sä olet aina ihan hunnigolla kun mä olen poissa". Ja kieltämättä, kynnys kokata pieniä annoksia ihan vaan itselleen on suurempi, kuin ruuan laittaminen perheelle. Tällä kertaa kuitenkin kunnostauduin ainakin pari kertaa - tein ison kasan perunacurryä jonka päälle ripottelin granaattiomenaa ja söin supersalaattia. Toiveenani oli, että elimistö saisi vähän lisää vastustuskykyä kaiken sen antibiootin jälkeen mitä tässä alkuvuonna on alas kulautettu. Satuin vielä löytämään stokkalta mäkimeiramin ruukkuyrttinä ja olen ollut ihan mökkifiiliksissä nyt reippaan viikon ja lisännyt melkein kaikkeen mäkimeiramia, kun sitä nyt on. Kyllä, myös siihen salaattiin... :) Ja uskotteko kun sanon, että mäkimeirami ja avokado olivat yllättävä mutta hyvä makuyhdistelmä, jota en ollut tullut oikein ennen ajatelleeksikaan.

Yksin ollessani en jaksanut keittää linssejä, mutta kun V kotiutui, tein supersalaattiani lämpimänä versiona lisäämällä mukaan vielä keitettyjä vihreitä linssejä. Se vasta hyvää oli :)

parsakaalisalaattiaOnneksi ei olla Mastercheffissä koska tästä tulisi ruoskaa - raikkaampi kala menee salaatin kanssa paremmin!

Supersalaattia eli lämmin linssi-parsakaalisalaatti (lisäkkeeksi n. 3:lle)

n. 2dl vihreitä linssejä (esim. du puy)
1 pienehkö parsakaalin kukinto
sydänsalaattia (tai muuta rapsakkaa ja tukevaa salaattia)
1 avokado
vaihtoehtoisesti vaikka mangoa, muutama mansikka, granaattiomenaa tai vaikka litsejä (valitse suosikkisi)
tuoretta mäkimeiramia (jos ei ole, voit laittaa vaikka basilikaa)
mangovnagrettia (tai vaaleaa, lempeää ja hedelmäistä balsamicoa)
hyvää tuoretta oliiviöljyä
suolaa
pippuria

Huuhdo linssit kylmällä vedellä ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsiksi, mutta niin etteivät ne hajoa. Du Puy - linsseillä meni jokin 15-20 min kunnes ne maistettaessa olivat minusta pehmeitä. Kun linssit alkavat olla kypsiä, voit joko kiehauttaa parsakaalin kukinnot toisessa kattilassa tai jos olet oikein laiska (niinkuin eräs nimeltämainitsematon köksä tällä kertaa), laittaa ne linssien kanssa samaan kattilaan pariksi-kolmeksi minuutiksi kiehumaan keittelyn loppuvaiheessa...

Kun linssit kiehuvat huutele salaatti ja pilko se aika pieneksi suikaleeksi. Tämä salaatti on kivampi syödä linsseineen kaikkineen kun seassa ei ole suuria lehdenpaloja.

Levitä salaatin päälle avokado ja vähän mäkimeiramia.

Mausta linssit ja parsakaali suolalla ja pippurilla. Kumoa linssit keskelle salaattipetiä ja koristele annos vielä lisäämällä mäkimeriamia ja valitsemaasi suosikkihedelmää. Lopuksi pirskota salaatin päälle vinagretista ja hyvästä öljystä sekoitettua kastiketta.

Tarjoa vaikka kalan kanssa - minusta parhaiten salaatin kanssa meni sitruunan, oliiviöljyn ja kapristen kanssa laitettu raikas nieriä (tai muu kala), stokkan cheddartäytteiset kuhakääröt jotka laitoin lorauksessa kermaa olivat turhan raskaita tämän kanssa.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Arkiherkkua eli manteli-karpalopossua ja timjamimuusia

karpalopossu
Tein karpalopossua jo jonkin aikaa sitten, kun halusin käyttää jääkaapista pois avatun karpalomehupurkin. Ajatus sai pontta aikaisemmin kokkaamastani erinomaisesta italialaisesta maitopossusta ja tuumasin, että jos possu paistuu maidossa, niin miksipä ei karpalomehussakin. Ideahan siis on, että possu haiutuu liemessään kypsäksi hitaasti ja samalla liemestä redusoituu aromaattinen kastike lihalle. Vähän oikaisin reseptissä enkä tällä kertaa tehnyt fileeseen kummemin reikiä ja köyttänyt possua - silti tästä tuli oikein hyvää :)

Kaapista löytyi myös joululta jäänyt mantelipussin loppu ja koska possu tykkää sokerista, kaivoin esiin myös siirappia. Aromeja ja raikkautta kastikkeeseen lähdin hakemaan fenkolin siemenistä, joita kastikkeeseen meni vähän murskattuna n. teelusikallisen verran. Paahtuneiden mantelien kanssa, hapokkaassa ja karamellisoituneessa karpalokastikkeesa kypsynyt possu oli oikein pätevää arkiruokaa, jonka kanssa tehtiin vielä perinteistä perunamuusia hieman timjamisilpulla maustettuna.

Possun paistamisen apuna käytin paistimittaria, joten tarkkaa kypsymisaikaa ei ole, mutta vajaa tunti kypsymiseen mennee - tietysti myös fileen koosta ja paksuudesta riippuen. Paistimittari kannattaa työntää possufileeseen fileen päästä, jolloin se ei estä fileen kääntelyä pannussa.

Voit paistaa possun valmiiksi asti kasarissa tai kuten minä laiskuuksissani tällä kertaa; paistoin ensin possua pannussa kunnes kastike alkoi redusoitua vähän siirappiseksi ja sen jälkeen nostin possun uunivuokaan, valelin soosilla ja laitoin kypsymään loppuun esilämmitetyssä uunissa, n. 180 asteessa. Lopuksi, possun vetäytyessä vielä keitin kastiketta kasaan niin, että se oli sopivan siirappista ja tarttui hyvin possuun. Mantelit paahtuivat uunissa vielä lisää ja olivat lopulta aika ihania... :)

Helppoa, yksinkertaista ja hyvää talviruokaa.


Karpalopossua ja manteleita (isolle perheelle, n. 4-6:lle)

n. kilon pala possun ulkofilettä
0,5l karpalomehua
0,5 dl vadelmaviinietikkaa
1 tl fenkolinsiemeniä
reilusti oliiviöljyä
punaista chilisuolaa
4-5 rkl siirappia (laitoin reilun kaupan siirappia)
n. 0,5 dl manteleita
1rkl vasikkafondia tai 1/2 lihaliemikuutiota

Rouhi chilisuolaa leikkuulaudalle joka puolelle. Voit rouhaista mukaan myös vähän mustaa pippuria. Pyörittele possun ulkofile sitten kauttaaltaan suola-pippuriseoksessa.

Lorauta suureen kasariin kunnolla öljyä ja kun pannu on kuuma, laita possu pannuun ruskistumaan. Ruskista possua käännellen joka puolelta kunnes se on saanut kauniin, syvän värin kauttaaltaan. Ehkä 10-15 min yhteensä. Loppuvaiheessa voit lisätä mantelit ja antaa niille hieman väriä kuumassa pannussa juuri ennen nesteen lisäystä.

Työnnä possuun sitten paistimittari ja lisää pannuun fenkolin siemenet ja kastikeaineet. Voit keitellä possua kastikkeen kanssa kasarissa ilman kantta, niin että neste haihtuu. Kiloiseen palaan menee tällä tavoin tehtynä aika kauan, lähemmäs tunti. Jos laiskottaa, voit tarkastella tilannetta n. 15-20 min kuluttua ja kun kastike alkaa vähän tiivistyä, voit siirtää possun jatkamaan kypsymistään uunissa. Jos kypsennät possun loppuun uunissa, muista valella possua välillä kastikkeella. (ja tarvittaessa voit uunituksen jälkeen sitten vielä keittää kastiketta lisääkin kasaan, niin että siitä tulee karamellisoitunutta ja ihanaa.

Possu ostetaan vetäytymään kun paistimittari näyttää n. 69 astetta. Sisälämpö nousee vielä pari astetta vetäytymisen aikana. Leikkaa possu siivuiksi ja tarjoile vaikka timjamilla maustetun muusin kanssa. Jos haluat, muusiin voi laittaa mukaan myös palsternakkaa - sen pähkinäinen maku menisi tähän kokonaisuuteen ihan loistavasti.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Trooppisin hedelmin täytetty marenkirulla ja marjacoulis

marenkirulla

Tiedoksenne, että "swiss roll tin" ei tarkoita normaalia, suomalaista uunipeltiä. :) Ne jotka nyt läiskäisevät kädellä otsaansa, hymyilevät vinosti ja sanovat "no ei tietenkään", noh, te tiedätte enemmän kuin minä aloittaessani marenkkirullan tekoa :)

Osasinhan minäkin jotain semmoista epäillä, mutta kun marenkimassaa tuntui olevan aika paljon ja oli vähän kiire, ajattelin ettei ero varmaan ole hirveän suuri tavalliseen peltiin verrattuna. Fiksu olisi varmaan googlennut mitat, ja todennut että kyseinen pelti on yllättävän syvä; n. 3 cm ja muuten taas huomattavasti pienempi (sisämitat 22x31 cm) kuin tavallinen pelti.

liian raaka marenkipohjaVaikka taikinaa oli myös liian ohuelti, huomaa miten marengin pinta repeää, kun se ei ole tarpeeksi kypsää ja marenki laskee kun se ei ole riittävän jämäkkää...

Mutta vaikka kämmelsin pellin kanssa ihan selvästi, minusta Fresh - kirjan reseptissä oli muutakin mikä ei toiminut. Kun sain yritteen numero yksi ulos uunista, se oli vielä suhteellisen muhkea, mutta siirtäessäni levyn pois pelliltä se lässähti täysin ja muuttui tiskirättiä muistuttavaksi littanan nahkeaksi lätyksi. Tästä ei kyllä saisi mitenkään sellaista muhkeaa marenkirullaa, kuin ohjeen kuvissa. Siinä vaiheessa vihdoin aloin googlettaa mielessäni vanha fraasi jossa puhuttiin jotain ylpeydestä ja lankeemuksesta...

lässähtänyt marenkiEn voinut kuvitella, että marengista tulisi näin lättänä. Sokeria ei ollut tarpeeksi pitämään vaahtoa kuohkeana...

Useissa resepteissä, joihin törmäsin oli käytetty enemmän sokeria kuin Fresh - reeptissä. Lisäksi paistoaika oli pidempi ja kaksivaiheinen: ensin kovemmalla ja sitten miedommalla lämmöllä. Lukiessani eri reseptejä opin, että marengin pinnan pitäisi tuntua selvästi hieman rapealta ja kuivuneelta, ennenkuin levy otetaan pois uunista.

marenkirullaPidempi paistoaika, pienempi pelti ja enemmän sokeria = parempi lopputulos.

Muistelin myös vähän menneitä - äiti teki mielestäni tämän tyyppistä rullaa joskus kauan sitten. Silloin ongelma taisi olla, että levy oli liian jäykkä, eikä suostunut mitenkään rullaantumaan kauniisti, vaan halkesi ja koko leipomuksesta tuli kyllä hyvän makuista mutta vähän epämääräisen näköistä täytteen karkaillessa halkeamista. Niinpä en halunnut lisätä sokeria valtavasti, vaan kokeilin lisätä toisella yrittämällä alkuperäiseen reseptiin vain hieman - n. 50-80g enemmän sokeria (vajaan desin) ja samalla pidentää paistoaikaa.

Edit: 15.4.2011: tein marenkirullaa uudelleen toisella reseptillä. Tällä kertaa sokerin määrä (280g) oli minusta hyvä.


kypsä marenkipohjaTämän marengin pinta kestää kevyen kosketuksen. Silloin se ei myöskään ala heti repeillä kun se tulee uunista...

Pelliksi valitsin piparipellin, joka oli pienin, mitä minulla tähän hätään oli. Laitoin siihen leivinpaperin, enkä levittänyt marenkimassaa aivan reunoja myöten, niin että se jäi kunnolla paksuksi kerrokseksi pellille. Ja lopussa kiitos sitten tuli langennuttakin vastaan. Tällä tavoin sain rullan onnistumaan hienosti: lisäsokeri jämäköitti taikinaa niin, että se pysyi kuohkeana vielä uunista ottamisen jälkeenkin ja kaksivaiheinen paistotaktiikka tuntui myös hyvältä; otin levyn pois uunista kun pinta tuntui kuivalta ja vähän pinnastaan kovettuneelta.

Täytteeseen alkuperäisessä reseptissä olisi tullut appelsiinia ja passion - hedelmää, mutta Sellon passionit olivat ihan raakoja (= eivät yhtään ruttuisia) joten ostin mangoa ja käytin sitä täytteeseen. Lisäksi laitoin kermavaahdon mukaan vielä purkin ehrmannin maitorahkaa - jota jääkaapista löytyi. Täytteestä tuli raikas ja ihana; juuri sopiva makean marenkirullan sisään.

Sitten kiehautin vielä pakastemarjoista marjacouliksen, johon alkoholiksi laitoin aprikoosibrandyä. Olimme M:n kanssa yhtä mieltä, että se oli ihan nappivalinta. Aprikoosi ja brandy toivat marjoihin vähän tammisuutta, paljon aromeja ja lopputulos oli raikas, eikä liian makea. Jos sellainen pullo lojuu kaapissa suosittelen lorauttamaan sitä vähän marjojen joukkoon. Oikein erinomaista kakun lisäkettä... :)


appelsiinin hedelmälihan irroitusAppelsiinin lihat saa irti parhaiten, kun kuorii appelsiinista reilusti pinnan pois ja sitten irrottaa lihan kalvoja myöten. M tuli avuksi täytteen kanssa... :)

Ja hedelmäinen, suussasulava marenkirulla sopi minusta erinomaisesti Uuden Seelannin illan täyteläisten makujen päälle. Ja jos haluaisi, tämän kanssa voisi hyvin tarjota lasillisen jotain kuohuvaa... :)

Ja kun ideasta sai kiinni, lopulta rullan tekeminen oli niin helppoa ja nopeaa, että sopisi hyvin vaikka päiväkahville pyöräytettäväksi. Ja kun koittaa miettiä positiivisesti tuota ensimmäisen yritteen epäonnistumista, niin munat ja sokeri ovat halpoja, että harjoittelukaan ei tule kalliiksi...

Ja sitäpaitsi (!) jäljelle jääneistä keltuaisista saa loistavan tekosyyn leipoa myöhemmin vaikka sitruunapiirakkaa... ;)

täytetty marenkirullapohjaReilusti täytettä, mutta sen verran, että tortun saa vielä rullalle. Kypsä mango ja makea appelsiini on ihanaa yhdessä...

Trooppinen marenkirulla (8-10:lle jälkiruuaksi)

n. 220g sokeria
6 valkuaista
50g mantelilastuja

täyte:
2 appelsiinia
1 mango
2 dl kuohukermaa
200g Ehrmannin rahkaa
1,5 tl vaniljasokeria


Lisäksi
250-300g marjoja (boysenmarjoja, mustaherukoita, vadelmia tms)
0,5 dl aprikoosibrandyä (muukin makea likööri tms. käy, mutta tuo ainakin sopi ihanasti!)
75g hienoa sokeria

Laita valkuaiset kulhoon ja vaahdota ne kovaksi vaahdoksi. Lisää sitten sokeria vähän kerrallaan niin että vaahto on jämäkkää, tasaista ja kiiltävää.

Laita pienelle uunipellille leivinpaperi ja levitä massa n. reilun 3 cm kerrokseksi pellille. Jos sinulla on sveitsiläinen kääretorttupelti niin hyvä, mutta piparipellilläkin onnistui, kun ei yritä tehdä levystä liian suurta. Ripottele päälle mantelilastuja koristeeksi.

Paista levyä 200 asteessa 7-8 min, kunnes se on kauniin kullanruskea ja sen jälkeen laske lämpö n. 160 asteeseen ja jatka paistamista vielä 20 min - tarkkaillen paiston loppuvaiheen aikana, että pinta tuntuu kuivalta ja vähän jämäkältä, mutta ei kuiva liian syvältä.

Vatkaa täytteeseen kerma ja sekoita kermavaahtoon rahka. Erottele appelsiinien hedelmäliha veitsellä kulhoon ja pilko se sopiviksi pieniksi paloiksi. Leikkaa mangon liha samoin palasiksi. Valuta ylimääräinen neste pois hedelmäpaloista ja sekoita ne täytteesen. Mausta vaniljasokerilla.

Kun marenkilevy on valmis, levitä pöydälle toinen leivinpaperi ja tomuta sen pinta tomusokerilla, jotta marenki ei tartu siihen. Kippaa sitten levy tomusokerille ja poista varovasti peltiä vasten ollut osa leivinpaperia. Voit repiä sen myös suikaleina irti. Anna jäähtyä.

Levitä sitten täyte tortulle ja rullaa pitkältä sivulta marenkirulla kiinni. Nosta viileään odottamaan syömistä. Rullan voi jättää käärittynä leivinpaperiin, kuten kääretortun.

Ennen tarjoilua tee marjacoulis. Sekoita kattilassa sokeri, brandy ja marjat ja anna seoksen nopeasti kiehahtaa, jotta kaikki sokeri sulaa. Jos käytät pakastemarjoja, anna marjojen sulaa kokonaan. Laita tarjoiluastiaan.

Leikkaa marenkirullasta sopivia siivuja tarjolle ja laita päytään marjacoulis. Nauti teen, kahvin tai vaikka kuohuviinin kanssa.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Sahramilla maustettu valkosipulikeitto ja uppomuna

keitto ja uppomuna

Kun selailin Fresh - kirjaa inspiraation toivossa tämä keitto vei huomioni ihan puhtaasti yksinkertaisuutensa vuoksi. Kaikenkaikkiaan soppaan tarvitaan vain kuivaa leipää, valkosipulia, loraus öljyä, kanalientä ja sahramia. Ottaen huomioon aineiden määrän, keitto oli todellinen yllätys makunsa puolesta; se oli niin täyteläistä ja aromaattista etten olisi koskaan uskonut.

paahdettua leipää ja valkosipuliaKun valkosipuli paahdetaan kuorittuna, se saa paljon makua.

Tällaisessa keitossa maulle on tietysti iso merkitys sillä, millaista leipää käytät, kuinka hyvää kanaliemi on ja miten paahtuneeksi valkosipulit tulevat. Niinkuin Mastercheffissä taidettiin viimeksi sapasten kanssa todeta, mitä yksinkertaisempi ruoka, sitä suurempi merkitys on pienillä asioilla.

Ohjeessa valkosipulin kynnet paahdettiin kuorittuina uunissa leipien kanssa. Valkosipuli oli sen verran voimakkaan makuinen, että me M:n kanssa mietimme, olisiko keitto vieläkin parempaa, jos valkosipulin paahtaisi kokonaisena ja puristaisi soppaan sitten sopivan määrän kynsiä. Luulen, että niin valkosipulista tulisi vieläkin pehmeämmän ja herkän makuinen... A nimittäin koki valkosipulin turhan voimakkaana ja minustakin uppomuna, joka annokseen kiehautettiin oli kyllä ihan paikallaan. Pehmeä kananmuna pyöristi makuja ja tasapainotti kokemusta. Toisaalta, kun nyt katson reseptiä, en kyllä laittanut ihan noin paljoa lientä, joten sekin saattoi tehdä keitosta tarkoitettua vahvempaa.

uppomunaUppomunan onnistumista helpottaa, jos muna on oikein tuore ja se rikotaan pieneen astiaan, jolloin se on helpompi kumota ihan läheltä vettä.

Ai niin, tämä oli myös ensimmäinen kerta (uskokaa tai älkää) kun käytin johonkin ruokaan ihan itse ihan oikeaa sahramia! :) Ja kyllä, on se tosiaankin aika aromaattista tavaraa - ihana tuoksu. Ja tämä soppa ei todennäköisesti olisi lainkaan sama asia ilman sitä.

Joka tapauksessa keitto oli hyvää, aromaattista ja täyteläistä, oikein sopivaa pakkaspäivän iltaan ja täyteläisen liharuuan alkupalaksi. Mutta ensi kerralla kokeilen paahtaa soppaan tulevan valkosipulin kokonaisena.

sahrami-valkosipulikeitto

Sahramilla maustettu valkosipulikeitto ja uppomuna (ohjeen mukaan kahdeksalle)

4 rkl oliiviöljyä
8 siivua hieman kuivahtanutta chapata - leipää
10-12 kuorittua valkosipulin kynttä (tai paahda kokonainen valkosipuli ja purista siitä n. sopiva määrä)
isohko hyppysellinen sahramia
suolaa ja pippuria
2 litraa kanalientä (taisin laittaa kyllä vähemmän)
8 luomumunaa

Öljyä pelti ja laita sille leivänpalat ja valkosipulin kynnet. Paahda uunissa (180-200 astetta) kunnes valkosipuli on kypsää ja leipä kuivaa.

laita leivät ja valkosipulit blenderiin. Lisää sahrami ja kanalientä ja soseuta. Lisää lientä kunnes saat seokseen sopivan paksuuden ja maun.

Mausta suolalla ja pippurilla.

Uppomunaa varten tarvitset mahdollisimman tuoreita kananmunia, niin ne pysyvät parhaiten koossa. Kuumenna kattilassa vettä niin, että se juuri ja juuri kiehuu. Lisää veteen reilu loraus viinietikkaa.

Riko muna kauhaan tai pieneen mittaan helpottaaksesi munan kaatamista veteen. Pyöräytä veteen pyörre ja kippaa muna yhdellä nopealla liikkeellä keskelle pyörrettä.

Uppomuna pitäisi valmistua n. 4 minuutissa siten, että se on pinnalta täysin hyytynyt ja sisältä vielä juokseva. Tarkkaile munaa kypsymisen aikana, kun nostat munan vedestä ja jos se pysyy koossa napakasti (niin että valkuainen ei ole enää mistään kohdin juoksevaa tai repeilevää), uppomuna on valmis.

Laita uppomuna jokaisen lautasen keskelle ja kaada keitto ympärille. Korista halutessa persiljalla ja tilkalla öljyä. Keiton kanssa sopi erinomaisesti Alkosta hankittu Louis Max Beaucharme Chardonnay, 2009. Nauti hyvässä seurassa.


perjantai 18. helmikuuta 2011

Paahdettua karetta portviinikastikkeessa NZ - tyyliin

karetta, kvinoaa ja hummusta

Lähdin siis kokoamaan NZ -menua Braising - tyyliin paahdetun kareen ympärille. Muistissani oli, miten ihanan lohkeavaa ja mehukasta siitä oli Huhussa tullut ja toivoin vain pääseväni edes lähelle samaa... Eikä lopputulos sitten pettänytkään, Nomun passion dukkahin käyttö toi niitä eksoottisia makuja joita kaipasin, portviinikastikkeessa oli upeaa syvyyttä ja viinin makeus korosti lammasta minusta ihan älyttömän hyvin. Joo, tätä tehdään uudelleenkin.

Käytin lähtökohtana häränhäntien braising - ohjetta ja kaappiin jäänyttä Puljongin lammas demi-glacea. Lisäksi ajattelin, että koska nyt kypsytettävä eläin on lammas, käytän mausteina sitä myös kiwien Huhussa suosimaa dukkahia, runsaasti valkosipulia ja naurettavan määrän rosmariinia. Lopputuloksesta ei voinut kyllä valittaa; se oli juuri niin hyvää kun uskalsin toivoa.

karetta ja dukkahiaDukkah hierotaan kareen pintaan molemmin puolin.

Se, mikä annoksessa ei ollut ihan yhtä hyvää kuin alkuperäisessä oli tomaattikastike. Ajanpuutteessa tein sen valmiista paseeratusta tomaatista ja siitä tuli liian hapanta, vaikka käytin sen taittamiseen hyvää balsamicoa. Siinä ruokaa maistellessani mietin, että Huhussa olivat varmaan paahtaneet tuoreen, itse paseeratun tomaatin kanssa pyreeseen mukaan paprikaa ja soseuttaneet koko hoidon. Sitä kokeilen ensi kerralla... Hummuksessakin oikaisin ja käytin valmiiksi keitettyjä purkkiherneitä ja laitoin kaikki aineet blenderiin sillä halusin tahnastani ihan tasaista. Hummukseen tulleiden ainemäärien suhdetta en tullut mitanneeksi, mutta voit maistella hummusta tehdessäsi; laadukas oliiviöljy auttaa asiaa. Maku - lehden ohje on aika lähellä käyttämiäni määriä, joskin sitruunamehun kanssakannattaa vähän varoa; hummuksen kuuluu maistua täyteläiselle eikä pelkälle sitruunalle...

Se, mihin voimat eivät enää pääruokaan päästessä riittäneetkään, oli niiden mantelilastujen paahtaminen ja karamellisointi annoksen kruunuksi. Ne olisi kannattanut tehdä etukäteen. Minun pitää vielä kokeilla itse, miten se parhaiten käy, mutta luulisin että paras tapa on vähän paahtaa lastuja kuumalla pannulla ja lisätä sitten pieni nokare (1/2 tl tms) hunajaa pannuun. Kun hunaja sulaa se tahmaistelee vähän manteleita. Mantelit nostetaan syrjään jäähtymään. Hunajaa ei saa olla paljon, muuten saat aikaan piirakanpäällistä;)

Musta kvinoa oli V:n löytö Herkusta ja se oli pähkinäisempää kuin tavallinen kvinoa. Tykkäsin tosi paljon. Sen sekaan olisi kiwihengessä kannattanut laittaa lehtipersiljan lisäksi myös vähän rusinoita tai vaikka hienoksi silputtuja tuoreen aprikoosin palasia. Ystäväni M ei kuitenkaan erityiseti pidä makeista rusinoista ruuassaan, joten jätin tämän tietäen rusinat laittamatta. Minusta jokin makea ja vähän hedelmäinen olisi kuitenkin sopinut kvinoan sekaan hyvin.

paahdettu kare portviinikastikkeessaKareiden kypsyttyä, nestettä on hävinnyt reilu kolmannes. Loppu keitetään kasaan kastikkeeksi kareille.

Mutta jos nyt ei kaikkia erikoisia siemeniä, herneitä ja systeemeitä ole saatavilla, niin kareet olisivat loistavasti käyneet myös tavallisen perunamuusin kanssa nautiskeltavaksi. :) Ja minusta on kiva, kun kareeseenkin löytyi vaihtoehtoinen tapa laittaa sitä... :)

paahdettua karettaSiirappiseksi keitetty kastike tuo kareisiin kauniin kiillon ja on upean makuista.


Uunissa paahdettua karetta (6:lle)

1500g karetta (kolme karepalaa)
n. 4 tl Nomu passion dukkah - mausteseosta (tai itse tehtyä dukkahia ja vähän chilijauhetta)
1 sipuli
6 valkosipulin kynttä
1 iso tai 2 pientä sellerin vartta
1 pkt pekonia
nippu timjamia
n. 6 oksaa rosmariinia
2,5 dl puljongin lammas-demi-glacea (jos ei ole, korvaa vesi vahvalla lammas- tai lihaliemellä)
2 dl portviiniä
0,5 dl vettä
mustia pippureita

Jos haluat, poista talouspaperia tartunta-apuna käyttäen kareiden kalvo luiden takaa (minä en jaksanut tällä kertaa). Hiero kareiden pintaan dukkahia. Lorauta pataan vähän öljyä ja paista kareisiin kaunis väri padassa. Nosta kareet sitten sivuun odottamaan. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen.

Kuori ja silppua sipuli ja paloittele sellerit ja pekonisiivut. Lisää sipulit, selleri ja pekonit pataan ja paista muutama minuutti kunnes pekoni alkaa saaada vähän väriä.

kareet padassa
Nestettä lisätään reilusti puoleen väliin.

Lisää sitten kareet ja laita kareiden väliin runsaasti yrttejä ja ripottele pataan rikki lyödyt valkosipulin kynnet. Lisää demi-galce, portviini ja mustat pippurit. Lisää vettä sen verran, että pata on reilusti puolillaan, mutta kareiden huiput eivät vielä peity nesteeseen.

Leikkaa pala pergamiinia tiivisteeksi pataan ja laita kasi päälle. Kareita paistetaan uunissa 175 asteessa n. 2,5h tai kunnes liha melkein putoaa luulta.

Kun kareet ovat valmiit, ne nostetaan tarjoiluastiaan ja jätetään uuniin n. 50-60 asteeseen pysymään lämpimänä kunnes saat keitettyä kastikkeen kokoon.

Siivilöi padassaoleva neste kastikekattilaan tai kasariin ja keitä kastiketta kasaan kunnes se sakeutuu ja muuttuu vähän siirappimaisemmaksi. Kastiketta jää n. 2-3 dl.

Valele kareet kastikkeella, korista yrttisilpulla (esim. lehtipersiljaa) ja tarjoa heti.

torstai 17. helmikuuta 2011

Uusiseelantilainen ilta - pieni vilkaisu menuun

lammasta, kvinoaa, hummusta


Kun voimat ovat alkaneet palautua myös sosiaalinen elämä on vähitellen palaamassa takaisin arkeemme. Viime viikonloppuna kutsuimme ystäväni M:n miehineen pitkästä aikaa illastamaan kanssamme. Ajattelin, että heitä saattaisi kiinnostaa illallisteemana makumatka Uuden Seelannin keittiöön.

Oppaaksi matkalle otin kiwimaasta lahjaksi saamamme Peter & Anne Blakewayn kirjan Fresh!(kirjaa on myös mahdollista selailla linkatulla sivustolla). Se mielikuva mikä minulle kiwiruuasta parhaimmillaan jäi, tarjosi täyteläisiä, tummasävyisiä ja suhteellisen vahvojakin makuja; valkosipulia, yrttejä, tomaattikastiketta, paahdettua lihaa, manteleita ja pähkinöitä, juustoa ja itämaisia(kin) mausteita. Kaikkia näitä kotoisasti ja reilusti annosteltuna. Siihen suuntaan lähdin itsekin sitten tätä settiä rakentamaan.


Karetta portviinissäKare ei mennytkään pieleen ja iloksenne resepti on tallessa :)

Kun tunnen M:n niin hyvin kuin tunnen, uskalsin lähteä kokeilemaan pääruuaksi sitä Huhussa syömääni karetta. Tiesin, että jos se onnistuu, se on loistavaa ja jos se ei mene ihan nappiin - no, M ymmärtää tälläistä kokeilunhalua. :)


keittoa paahdetusta valkosipulistaSahramilla maustettu keitto oli täyteläistä. Uppomuna on ihan must annoksessa.

Niinpä lähdin sitten rakentamaan menua lampaan kareen ympärille. Alkupalan otin suoraan Hra ja rva Blakewayn kirjasta, sillä uppomunalla varustettu valkosipulikeitto vaikutti ihan täydelliseltä, suhteellisen yksinkertaiselta alkupalalta joka menisi lampaan kanssa upeasti. Pääruuaksi tarjoaisin siis portviinissä laitettua lampaan karetta, tomaattikastiketta ja hummusta. Lisäkkeeksi päädyttiin keittämään mustaa quinoaa (tai kvinoaa).

marenkirullaMarenkirullan ohje löytyy kirjan näytesivuilta, mutta jouduin jumppaamaan sen kanssa... Ei mennyt aluksi ihan putkeen.

Jälkiruuaksi halusin jotain makeaa, raikasta ja unelmapehmeää. No, manteleilla koristettu marenkirulla tuntui juuri täydelliseltä valinnalta. Joten näillä mentiin.

Viinien suhteen Alkossa jouduttiin turvautumaan Ranskalaisiin, sillä uuden seelannin viineissä oli tarjolla ilmeisesti sen verran vähemmän tuhteja, mutta aromaattisia valkkareita alkupalalle ja pääruualle mietimme jotain hieman kylmän puremaa syrahia tai vastaavaa punaista. Lopulta ruuan kanssa kulautettiin seuraavat, alla näkyvät juomat. Valkkari oli nappivalinta, mutta punaviiniksi olisi voinut olla muitakin vaihtoehtoja. Ei se huono ollut, mutta en nyt sanoisi että ihan "ainoa oikeakaan" :).

Kokonaisuus oli minusta onnistunut ja meillä oli hieno ilta. Laitan reseptejä ja kommenttiraitaa yritys-erehdyksistä myöhemmin, sillä nyt pitää kiiruhtaa töihin.

Upean aurinkoista pakkaspäivää kaikille. Pukekaa paljon päälle!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Iittalan englantilainen teehuone

Iiittala, koko

Olin eilen töiden jälkeen englantilaisella teellä prinsessan kanssa. Prinsessa ei tosin ollut englantilainen, vain tee. :) Ja syy tähän oli, että Iittalassa ja Twiningssillä olivat päättäneet pistää pystyyn pop- up kahvilan Espalle, Iittalan myymälään. Ja kun kutsu kävi, pitihän sitä mennä sitten ihmettelemään. Ajatuksena tempauksessa on, että voit piipahtaa ohi kulkiessasi nautiskelemaan kupposellisen kuumaa teetä ja samalla ihailla Iittalan lasia. Näin kylmänä talvena tempaus tuntuu kyllä varsin onnistuneelta idealta.

Teetä on tarjolla kaikille paikalle eksyneille 15-19.2 välisenä aikana Helsingissä, Espan myymälässä ja Tampereelle teehuone siirtyy 23-26.2. Maaliskuussa on sitten Oulun ja Turun vuoro. Joten pistäytykääpä lämmittelemään kupposelle teetä ohi mennessänne - joskin itsehillintä uusien astiahankintojen suhteen saattaa olla koetuksella...

Kuten varmaan olette blogin kuvista huomanneet olen ehkä yksi suurimpia Iittalan astioiden hamstraajia, joita tiedän. Ja miksipä ei; ne ovat käytännöllisiä, kestäviä ja kauniita. Ja vaikka kaikki astiat eivät olekaan 100% suomalaisia, minusta kotimainen muotoilu on pääsääntöisesti ihanan käytännöllistä. Ja kieltämättä on iso tekijä ostopäätökselle, että lautaset voi laittaa uuniin ja pestä koneessa.

Jo opiskeluaikana aloin ostaa Kartio - laseja kaappiin ja nyt niitä on jo aikamoinen armada. En ole tainnut saada edes rikki kuin pari - onneksi, koska sen korkeamman kartion malli on muuttunut alkuajoista. Sittemmin tietysti on tullut keräiltyä sitä sun tätä ja lopputuloksena lähes kaikki käyttöastiat alkavat olla jotain Iittalan/Arabian sarjaa. Ja tuossa reilu pari vuotta sitten (aikana ennen blogia) olin todella positiivisesti yllättynyt, kun palautin heille totekehityksen nimissä tools - sarjan jo tuotannosta poistetun kasarin jonka pinnoite oli hajonnut minusta liian nopeasti. En odottanut edes mitään hyvitystä, mutta he etsivät minulle jostain varaston nurkasta vielä samanlaisen, uuden kasarin... Se oli minusta jo palvelua.

Ja kaikesta tästä hypetyksestä ja melkein palvonnasta huolimatta minun täytyy tunnustaa, että en ole hirveän ihastunut noihin uusiin Koko -ruusukuppeihin. Ne on varmaan suunniteltu sopimaan sisustukseen ja kieltämättä, jos katsotte ylintä kuvaa meidän olkkarista niin meneehän se Iittalalta lahjaksi saamani kuppi ihan täydellisesti meidänkin väreihin. Mutta, mutta... Jotenkin ne tuntuvat minusta virheeltä.

Kun ensimmäisen kerran näin ruusukupit Cittarissa, en kiinnittänyt niihin kummempaa huomiota. Ne eivät näyttäneet yhtään Iittalalta. Paitsi tietysti kupin muoto, joka sai minut kurkistamaan kuppia tarkemmin; siinä oli jotain tuttua. Ja oikeasti, olin tosi yllättynyt kun vilkaisin pohjaa: se tosiaan on Koko uusissa vaatteissaan, eikä jokin kiinalainen tusinakuppi.

Printit varmaan ovat nyt kuuminta hottia ja vähän Andy Warhol -tyyppisesti maalatut mummin puutarhan teehetkistä muistuttavat ruusukuviot on taatusti mietitty tarkkaan. Mutta jokin noissa ei nyt istu minun ajatuksiini, enkä osaa edes oikein sanoa mikä. Fiilis on vähän sama, kuin silloin joskus kun Villeroy & Boch toi New Wave - sarjan kuppeihin printit. En minä oikein niistäkään innostunut. Noissa ruusukupeissa tuntuu olevan jotain Ihan liikaa, enkä oikein ole innostunut siitäkään, että niissä violettisävyisissä kupeissa näkee selvästi miten kuviotarra on liimattu kuppiin palasista. Vähän sama juttu, kuin niissä muumimukeissa joissa on sama kuva molemmin puolin. Ne näyttävät jotenkin halvalta ja ovat jääneet minulta hankkimatta.

Mutta, jos nyt ohitetaan ruusuprintti ja jatketaan siitä, mikä silmää sitten miellytti, niin kiinnityin myymälässä pitkäksi aikaa Kartio - sarjaan tulleisiin jälkirokakulhoihin. Jos minulla ei olisi n+1 kulhoa, olisin houkuttunut ostamaan näitä. Vähän ne ovat suurehkoja, mutta niin selkeitä ja kauniita. Siinä kulhoja pyöritellessäni mietin ääneen Veeralle, että minusta Iittala voisi oikeastaan lanseerata uudelleen Kartio - sarjaan jonkin jälkiruokalautasen. Sellaisen ohuehkon, lasisen jonka tyyppisiä oli joskus 90-luvun alussa. Minulla on niitä alkuperäisiä, tummanvihreitä lautasia 2 jäljellä ja olen vähän etsiskellyt sen tyyppisiä, mutta ehkä tosiaan vähän ohuempia ja kuitenkin tukevia lasilautasia. Aino Aallon lautasissakin on niin pieni pöytään tuleva kosketuspinta, että ne tahtovat kipata etenkin lasten käytössä. Olen etsinyt jotain sopivaa toista vuotta, mutten ole löytänyt oikein mitään kivaa (saa vinkata jos joku heti keksii mitä minun pitäisi hankkia). Ne vaaleanvihreät ja harmaat Kastehelmet ovat kauniita, mutta vievät hurjasti/liikaa tilaa. Epätoivoissani ostin jo Ikeasta johonkin juhliin sellaiset halpikset, mutta niiden pinnoite meni ekassa tiskikonepesussa kuprulle joten ollaan palattu alkupisteeseen.

Mutta; kukapa sitä tietää, kun noita kartio - sarjan jälkiruokamaljojakin oli nyt modernisoitu noin onnistuneesti, ehkä me kohta saamme myös modernisoidut, eri väreissä saatavat, tukevat ja pieneen tilaan kasautuvat kakkulautaset :) Ja vielä jonain kauniina päivänä halusisin löytää toolsin rosteriset uunivuuat jostain alesta. Ne ovat niin Hienoja ja varmaan lähes Ikuisia, mutta Melko arvokkaita. Että sitä alea tai itsetuhoista tuhlausvimmaa odotellessa...

Ja tietysti Iittalan keväästä löytyi paljon erilaisia purkkeja ja purnukoita. Teemaa löytyi nyt vieläkin enemmän turkoosina ja uutuusväri terrakottana. Mutta nämä ovatkin herättäneet jo ihailua aiemmin tuolla toisaalla. :)

twinings, vihreä teeAvokado ruisleivällä on paitsi terveysruokaa parhaimmillaan myös älyttömän hyvää.

Twinings lanseerasi teetapahtumassa myös pari uutta, aromatisoitua vihreää teetä; aikaisemmin mustasta teestä tutun kirsikkaisen marja-aromin ja sitten ainakin itselleni ihan uuden chai - tyyppisen, inkiväärillä ja kanelilla maustetun teen. Lisäksi tarjolla oli rooibosta, jota olen kyllä mielestäni ostanut ja juonut jo aikaisemminkin. Vihreän teen kysyntä lienee nyt kovassa kasvussa - eikä varmaan vähiten sen terveysvaikutteiden takia. Paketin kylki ohjeistaa muuten laittamaan nämä uutuusteet yllättävän korkeaankin lämpöön, nimittäin 95 asteeseen. Vihreän teen kanssa kannattaa aina varmistaa haluttu lämpö teelaadun mukaan, koska muuten se palaa ja siitä tulee kitkerää.Yleensä ohje löytyy pussista - teekaupassa kannattaa kysellä myös myyjältä, laadukkaammista teelehdistä saattaa saada useammankin liotuksen verran teetä irti.

Mutta ehkäpä minä jatkan teelaatujen tyyppausta dokumentteja kirjoitellesani ja teille siis vinkiksi; kun kuljette Iittalan ohi niin käykää ihmeessä teellä.

maanantai 14. helmikuuta 2011

Saisiko olla palanen sitruunapiirakkaa? :)

sitruunapiiras


Ensiksi, hyvää ystävänpäivää kaikille. Toiseksi, tehkää sitruunapiirakkaa, nyt on Ihana resepti :) Enkä voi ottaa tästä edes kunniaa itse, koska alkuperäinen ohje on Michel Rouxin kirjasta Muna.

Meillä oli piiiitkästä aikaa sosiaalinen viikonloppu, sillä lauantaina vietimme uusiseelantilaista iltaa (siitä lisää myöhemmin) ja sunnuntaina saimme tuvan täydeltä pieniä ja isompia vieraita kun V:n veli perheineen tuli iltapäiväkahville.

poltettua sokeria piirakan pinnallaPiiras otto II, hienosta sokerista pintaan sai sulatettua kuorrukkeen. Lopputuloksesta saattaa huomata, että oli allekirjoittaneen eka kerta :) !

Olin suunnitellut, että koska minulla lauantailta jäi iso kasa keltuaisia, niin teen kahville sitruunapiirakkaa. Sen täyte on sellainen, että siihen voi hyvin upottaa kaikki ylimääräiset keltuaiset. Alkuperäisessä ohjeessa täytteesen tulee kokonaisia kananmunia, mutta koska täytteen ei varsinaisesti tarvitse vaahtoutua ja se hyydytetään uunissa, ei haittaa lopputulosta yhtään, vaikka siinä olisi suhteellisesti enemmän keltuaista. Mittasin, että keltuaisia oli n. kolmea kananmunaa vastaavan tilavuuden verran, joten kun ohjeeseen tuli 9 munaa kokonaisuutena, laitoin keltuaisten lisäksi vielä 6 kokonaista kananmunaa.

Minulla on sellainen suomennettu versio Rouxin kirjasta ja siihen oli tullut käännösvirheitä. Vai mitäs sanotte ohjeesta, jossa on 2 täytettä mutta ei yhtään piiraspohjaa... Lisäksi mainittu sivunumero vie kohtaan, missä ohjeistetaan muropohjan teko :) No, tuollainen on onneksi helppoa tajuta, etenkin kun vilkaisee kirjan seuraavaa reseptiä, jossa on käytetty sekä tuota vanukastäytettä että muropohjaa.

piirasvuokaPiirakan reunat siistitään kaulimella. Tästä pohjasta tuli ehkä millin-puolitoista liian paksu...

Toinen juttu, minkä olisi voinut ehkä munien määrästä tajuta (ja mikä oli kääntäjältä jäänyt sanomatta) oli, että täytettä (ja pohjataikinaa) on tarpeeksi kahteen piiraaseen. Ohjeessa nimittäin puhutaan vain yhdestä 20 cm halkaisijaltaan olevasta, 4 cm syvästä piirasvuuuasta ja kun minulla sattumalta oli juuri sellainen, kaivoin sen esiin. Noh, nopeasti kävi ilmeiseksi että sekä murpopohjataikinaa että täytettä riittää kahteen tuon kokoiseen piirakkaan.


sitruunatäyteVaikka speksin mukaisen vuuan täyttää ihan reunojaan myöti, täytettä tulee kahteen piiraaseen!

Mutta ei se tehnyt piirakasta yhtään huonomman makuista; jouduinpa sitten vaan iltapuhteina tekemään sen toisenkin piirakan valmiiksi, kun en raaskinnut heittää ylimääräistä täytettä pois :) Piirakasta tuli suussasulavaa ja syntisen paksu sitruunatäyte oli juuri sopivan hapanta ja makeaa. Ei sitä isoa palaa per nenu pysty syödä mutta kieltämättä tässäpä oli piiras minun makuuni. Jos haluaa, piirakan kanssa voisi varmaan tarjota myös pallon hyvää vaniljajäätelöä.

karamellisointiOnko joku saanut tämän onnistumaan fariinisokerilla?

Kun piiras on paistunut, sen pinnalle tehdään sokerista samanlainen poltettu peili, kuin crème brûléessa on. Ohjeen mukaan se pitäisi tehdä fariinisokerista, mutta kuulkaas, minä olin niin huono, etten millään saanut sitä fariinisokeria sulamaan. Se jäi tyhmästi paakkuihin piiraan päälle ja sulaessaan lähinnä paloi. Luovutin, ja tomutin pinnan tuotenäytteeksi saamallani Reilun kaupan ruokotomusokerilla, joka on hauskan vaaleanruskeaa. Ei se huonoa ollut niinkään. Mutta osittain sulaneesta sokerista sai kyllä käsityksen, miten hyvä ja vedet suuhun herauttavan rapsakka se karamellikuori raikkaan ja suussasulavan sitruunapiirakan päällä olisi. Joten, illalla sitten ajattelin että syteen tai saveen, kokeilen tehdä peilin tavallisesta hienosta sokerista. Se onnistui jo paljon paremmin. Joten tämän pitkähkön yritys-erehdys pulinan lopputuloksena minulla on antaa teille sitruunapiirakan ohje - kahteen piiraaseen ja työkavereille 1 kokonainen sitruunapiirakka ystävänpäivän kunniaksi ;)

SitruunapiirakkaaEpäonnistuneen sokerijäätikön voi peittää tomusokerilla, kuten lumi peittää syksyn ankeuden ....

Sitruunapiirakka (määrät kahteen halkaisijaltaan 20 cm ja syvyydeltään 4 cm piirasvuokaan)

2 piiraaseen riittävään muropohjaan tarvitset

250g vehnäjauhoa
100g voita hieman pehmenneenä
100g tomusokeria
ripaus suolaa
2 keskikokoista munaa


Täyte (huom, tupla-annos. Riittää 2 piiraaseen)

4 luomusitruunan hienoksi raastettu kuori ja mehu
9 keskikokoista munaa
375g sokeria
3dl jääkaappikylmää kermaa
1 muna
2-3rkl fariinisokeria (paremmin onnistuin kun laitoin tavallista hienoasokeria)





Voit tehdä murotaikinan kuten Roux ohjeistaa tämän piirastaikinan kanssa tai oikaista yleiskoneen kanssa kuten minä tällä kertaa.

Laitoin yleiskoneeseen pehmenneen, palastellun voin, suolan ja sokerin. Sekoitin tasaiseksi lisäten mukaan vähitellen ruokalusikalla jauhoja. Kun voi alkoi tasaantua lisäsin loput jauhot. Sitten lisäsin kananmunat ja annoin koneen käydä kunnes taikina oli tasaista.

Kääri taikina kelmuun ja nosta viileään - näin pakkasilla taikina jäähtyy ulkosalla varsin nopsaan. Joka tapauksessa, anna taikinan levätä ja jähmettyä kylmässä kunnolla, ainakin tunti jääkaapissa.

Kun taikina leipää, voit tehdä täytteen piirakkaan. Pese sitruunat huolellisesti juuresharjalla lämpimässä vedessä. Raasta sitten sitruunoista kuori talteen ja purista mehu. Sekoita keskenään.

Vatkaa sitten munat ja sokeri kevyesti ja sekoita sitruunaseokseen. Ota puhdas kulho ja vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita kermavaahto sitruunatäytteeseen ja nosta täyte kylmään odottamaan pohjan paistumista.

Tee irtopohjaiseen piirasvuokaan kaksinkertainen voitelu. Se on hyvä idea, jos käytät tuollaista peltistä vuokaa kuin näette kuvissa. Muuten piirasta voi olla tosi hankalaa saada irti. Jos tuollaista vuokaa ei satu olemaan, uskoisin että piiraan voi tehdä ihan keraamiseenkin piirasvuokaan; leikkaaminen on vaan vähän hankalampaa.

Kaksoisvoitelun teet näin: voitele piirasvuoka ensin kerran, lauta se pakkaseen 5 min ja voitele uudelleen. Jauhota vuoka vasta sen jälkeen. Näin saat vuokaan paksun kerroksen voita ja kakku ei jää siihen kiinni.

Kauli sitten taikinasta sopivan paksuinen levy ja painele se sormin vuokaan. Siisti reunat kaulitsemalla vuuan yli reunat pois. Nosta sitten piirakka taas kylmään jäähtymään joksikin aikaa, n. 20 min jääkaapissa.

Jäähtynyt piirakkapohja vuorataan pergamiinilla tai leivinpaperilla ja täytetään herneillä tai pavuilla. Sitten pohja paistetaan 20 min 200 asteessa, kunnes se on kypsää. Sitten pavut poistetaan ja piirakan annetaan jäähtyä n. 1-2 min.
Voitele piirakka ja laita takaisin uuniin, laske uunin lämpö 150 asteeseen ja anna voitelun kovettua 5 min.

Sitten piiras täytetään: Sekoita täytettä vähän ja kaada piirasvuoka täyteen. Laita piiras takaisin 150 asteiseen uuniin ja anna paistua kunnes piirakka on hyytynyt eikä täyte enää tutise, kun varovasti tönäiset vuokaa. Ensimmäinen piiras tuli n. tunnissa valmiiksi, mutta toinen piiras kesti pidempään, sillä minulla oli uunissa myös pata illallisruokaa ylemmällä tasolla. Kirja sanoo, että piiraaseen menisi 1h 20 min hyytyä, mutta vähän reilu tunti lienee oikeampi.

Kun piiras on paistunut, ripottele pinnalle sokeri ja käytä kaasuliekkiä sen sulattamiseen. Ohjeessa tosiaan käytetään fariinisokeria, mutta kannattanee kokeilla ensin vaikka paistinpannua apuna käyttäen, saako fariinisokeria sulamaan nätisti liekillä. Tavallisen sokerin ainakin saa sulamaan. Kirjassa saattaa myös olla käännösvirhe fariinisokerin osalta.

Mikäli sinulla ei ole kaasupoltinta, voit hyvin koristaa piirakan vaikka ripottelemalla pinnalle pelkkää tomusokeria.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Lady Gaga -pastaa

kalkkuna-salamipastaa
Meillä on palailtu tässä tautien jälkimainingeissa hetkeksi Uuden Seelannin makumuistoihin. Syynä tähän on osittain se, että uudet kokemuksista tulleet ideat vaan tahtovät jäädä pyörimään päähän, eivätkä anna rauhaa ennenkuin ne kokkaa ulos. Ja minua on jäänyt kiusaamaan eräs Ginger&Garlicissa syöty pasta, jossa oli kieltämättä kivaa ideaa, mutta toteutus oli minun makuuni liian raskas.

Kun aikani pyörittelin ajatusta pastasta ja mikä siinä oli hyvää ja huonoa, sain viime viikolla lopulta idean joka räjäytti potin. Älysin nimittäin yhdistää pastassa italialaistyyppisen salamin, kurpitsan ja kalkkunan. Kastikkeeksi riitti käytännössä loraus kermaa ja vähäsen korianterisilppua. Oh my - kertakaikkiaan.


ampparipastaHerkusta löytyi pastaa, joka toi mieleen pistämättömästi erään pop- artistin. Hyvääkin tuo pasta oli.

Tämä hieman epätavallinen ja Herkusta löytyneiden farfallejen ansiosta myös räväkän värinen pasta on todella nopea pyöräyttää, kunhan kalkkunan tekee valmiiksi etukäteen. Toisaalta, tämänhän on ihan loistavaa jämäruokaa; pastaan voi käyttää vaikka sunnuntai-illallisen pääruuaksi laitetun kalkkunanfileen rippeet, jos sellaisia sattuu olemaan.

Alunperin ajattelin, että uppopaistaisin pastan joukkoon kurpitsasiivuja samalla tapaa kuin G&G:ssä, mutta keuhkokuumeen jatkona potemani poskiontelotulehduksen kourissa puhti loppui vähän kesken. Niinpä päädyin freesaamaan ohuet kurpitsasuikaleet vain valkosipuliöljyssä ennen pastan sekaan sekoittamista.

pasta ja salamiSalami (ja tomaatit) kannattaa sekoittaa pastaan vasta ihan lopuksi etteivät sitkisty - ensimmäisestä kerrasta opittua...

Lopputulos oli tästäkin oikotiestä huolimatta todellakin niin hämmentävän hyvä, että teimme pastaa kahtena päivänä peräkkäin. Eikä varmasti jäänyt viimeiseksi kerraksi. Ohueksi siivutettu kalkkuna on pehmeää, mureaa ja suussasulavaa; salamipalat antavat pastalle täyteläisyyttä ja voimaa. Yhdistelmä on vaan hieno.

Palasina tai kokonaisena, yhdestä fileestä tulee helppoa herkkua useampaan ruokaan.

Ostamani kalkkunafile oli palasteltu jo kaupassa n. kanan rintafileen kokoisiin möykkyihin. Tällä tavoin laitettuna siitä fileestä tuli ruokaa kolmeksi päiväksi; laitoin kalkkunapalat marinoitumaan mangovinagrettiin ja öljyyn. Lisäksi nakkasin marinointiliemeen mukaan vielä pippurisekoitusta ja muutamia valkosipulin kynsiä. Seuraavana päivänä sitten ruskistin kalkkunat pannulla ja paistoin kypsäksi n. 175 asteisessa uunissa (käytin paistimittaria). Valmiista kalkkunasta riitti tosiaan iloa pidemmäksi aikaa. Kahtena iltana söimme pastaa ja loput kalkkunat siivutimme nautiskeltavaksi kurpitsapyreen ja paahdettujen kukkakaalien kanssa. Ja siinä samalla tulin miettineeksi, miksi sitä kalkkunaa tuleekin laitettua niin harmittavan harvoin?

kalkkunapasta

Lady gaga - pastaa (Kalkkunaa useampaan kertaan/ruokaan)

Kalkkunoiden marinointi:
500-600g kalkkunaa
n. 1.5 dl öljyä
n. 0,5 dl mangovinagrettia
1,5-2 rkl pippurisekoitusta (kokonaisia pippureita)
2-3 valkosipulin kynttä lyötynä rikki


Pastaan tarvitset (riittänee 3:lle)

n. 8 dl litteää, lyhyttä pastaa (esim. Gagamaisen räväkkää farfallea)
n. 150-200g kalkkunaa (paistettua)
n. 40g italialaistyyppistä salamimakkaraa (esim. villisikamakkaraa. Mielellään aromaattista, muttei ei liian vahvaa salamia)
80g kurpitsasuikaleita (butternut - kurpitsa)
2 valkosipulin kynttä
n. 1,5 dl kermaa
n. 8-10 kirsikkatomaattia
öljyä
muskottia
punaista chilisuolaa
tuoretta korianteria


Laita vesi kiehumaan pastaa vartenja kun vesi kiehuu, lisää siihen 1 tl suolaa. Katso käyttämäsi pastan keittoaika pussista ja vähennä annetusta ajasta n. 2 min. (ei päde tuorepastaan) Kun pasta kiehuu, voit valmistella muut aineet.

kalkkunafileKalkkunaa annokseen maun mukaan; meille kahdelle riitti hyvin yksikin pala.


Siivuta paistettu kalkkuna ohueksi siivuksi. Kuori pala butternut - kurpitsaa ja poista siitä siemenet. Siivuta kurpitsapalasta kuorimaveitsellä ohutta, lyhyehköä siivua. Pilko makkara pieniksi paloiksi, halkaise muutamia kirsikkatomaatteja ja huuhtele korianteri.

Kuori Valkosipulin kynsi ja silppua se hiemoksi. Laita pienen pannun tai kattilan pohjalle kunnon loraus öljyä, kuumenna ja heitä sekaan valkosipuli, muskotti sekä kurpitsasiivut. Käännä siivuja pari kertaa öljyssä, niin että ne maustuvat ja lisää kerma. Kun kerma kuumenee, ota kattila pois liedeltä ja lisää kalkkunasiivut kermaan.

Kun pasta on sopivan napakkaa, mutta kypsää valuta pastasta vesi. Kaada kuuman pastan sekaan sekaan kerma, kalkkuna ja kurpitsasiivut. sitten lisää makkara, tomaatit ja sekoita.

Mausta pasta vielä chilisuolalla, pippurilla ja tuoreella korianterisilpulla. Nautiskele heti.

torstai 10. helmikuuta 2011

Aprikoosivispipuuro ja Helkan reseptikisa

aprikoosivispipuuro

Tämä on meidän äidin "keksimä" puuro. Tai niin minä sen muistan. Äiti tapasi tehdä vispipuuroa huomattavan usein, kun olimme lapsia. Sitten eräänä sunnuntaipäivänä meillä ei ollutkaan puolukoita. En tiedä miten niin ylipäätään oli päässyt käymään, mutta äiti tarttui pussiin kuivattuja aprikooseja ja pyöräytti niistä vispipuuron. Minä ihastuin siihen heti ja muistijälki on säilynyt mitä, sellaisen arviolta 15v täysin muuttumattomana.

Ja miten nyt tulin ajatelleeksi vispipuuroa, niin se taas johtui Helkassa julkistetusta reseptikilpailusta jota olen pyöritellyt mielessäni. Helkan oma kilpailuryhmä ja ohjeet löytyvät facebookista, mutta tarkoituksena on siis kokata suomalainen perinneruoka tai muuten suomalaisuutta uhkuva ruoka (pääruoka-annokseksi) modernisoituna versiona. Voittoisa ruoka pääsee Helkan listalle ja gloorian lisäksi JOKAINEN osallistuja saa vaivanpalkaksi valintansa mukaan joko viikonloppumajoituksen Helkassa tai 2 hengen illalliskortin ravintolaan. Joten näppis rouskumaan siellä, blogien pitäjät. Ohjeen tekoon on aikaa tämän kuun loppupuolelle (28.2 klo 23:30 mennessä) ja osallistua saa jokainen ruokablogi (1 resepti/blogi). Osallistumisresepti kuitenkin lähetetään supersalaisesti sähköpostilla Helkaan, osoitteeseen marko.virtanen (at) helka.fi. Reseptin lisäksi mailiin pitää liittää kuva annoksesta. Resepti pitää olla oma, mutta ei haittaa jos se on julkaistu aiemmin jo jossain muodossaan.

Noh, modernisoitavia perinneruokia miettiessä kannattaa käydä kurkkimassa myös vaikka wikipedian listaa perinneruuista ja suosittelen, että mikäli lista on puutteellinen käykääpä samalla täydentämässä sitäkin - etenkin naiset! Kuulemma naisten osuus Wikipedia - artikkeleiden kirjoittajista on vähemmistö joten ei muuta kuin tilastoja parantamaan, hop hop.

Mutta eilen minä siis mietin perinneruokia ja suomalaisia ruokia ja lopulta tein vispipuuroa. Voi että, miten hyvää se taas pitkästä aikaa olikaan jääkylmän maidon kanssa. Ja paljon helpompaa kuin lumen luonti :) Joten nyt vaan etsimään kaapista ne loput joululta jääneet aprikoosipussin loput ja vispipuuroa tekemään. Hyvää pakkaspäivää kaikille.

vispipuuro, luomumaito

Aprikoosivispipuuro (suuri kattilallinen)

2 dl mannasuurimoita
200g kuivattuja aprikooseja
1,5 l vettä (+ 1-2 dl jos tarvitsee)
0,5 dl sokeria
hippunen suolaa

Laita kattilaan vesi ja kuivatut aprkoosit. Kiehuta hiljakseen n. 30 minuuttia tai kunnes aprikoosit ovat ihan pulleita ja pehmeitä.

Soseuta aprikoosit veteen sauvasekoittimella, nosta kattila takaisin liedelle ja lisää koko ajan sekoittaen mannasuurimot. Mikäli näyttää siltä, että keittelyn aikana vedestä on haihtunut paljon ja/tai puuro jämähtää heti tosi kiinteäksi lorauta sekaan 1-2 dl vettä. Puuron ei ole tarjoitus olla mitenkään jämäkkää.

Hauduttele puuro kypsäksi välillä sekoitellen, tämä vie ehkä 10-15 min (kypsymisaika löytyy pussista).

Lisää sitten puuroon hippunen suolaa ja sokeri. Tarkista maku ja jätä puuro jäähtymään.

Puuron saa vispattua sitä kuohkeammaksi mitä paremmin se on ehtinyt jäähtyä.

Ennen tarjoilua vispaa puuro kuohkeaksi sähkövatkaimella ja tarjoile jälkiruokana tai välipalana jääkylmän maidon kanssa. Ihanaa.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Amerikkalaisen makea karpaloherkku

karpaloherkku

En ihan tarkkaan muista miten alunperin törmäsin ohjeeseen Starbucks Cranberry Bliss Bar - "kakusta". Muistaakseni siihen liittyi google ja hakusana karpalo :) Joka tapauksessa ajatus syntisestä karpalokaakusta porkkanakakkumaisella tuorejuustokuorrutteella jäi kummittelemaan mieleeni kuukausien ajaksi. Kun Riitta kutsui meidät lounaalle kotiinsa, sain hyvän syyn leipoa jotain makeaa pitkästä aikaa ja arvatkaapa, mikä resepti pääsi kokeiluun? :)

Käytin kakkuun useampaa lähdettä netistä, mutta eniten siihen vaikutti tämä food.com -ohje. Siinä taikinaan ei käytetä leivinjauhetta, mikä tuntui virheeltä (olisikohan ohjeessa pitänyt olla nostatusaineella varustettua jauhoa) joten lisäsin aineisiin 1 tl leivinjauhetta. Niin oli minusta hyvä, sillä kakku nousi juuri sopivasti, jääden kumminkin syntisen tiiviiksi rakenteeltaan. Valkosuklaa ja karpalot jäävät kakkuun ihaniksi sattumiksi ja kun kakku seisoo yön yli, se maustuu ja muuttuu suussasulavaksi.

valkosuklaa murskataanRouhi valkosuklaa kohtuullisen rouheaksi - jos teet liian pientä silppua suklaa hukkuu kakkuun.

Puuhaan ryhtyessäni kuvittelin, että minulla olisi ollut kaapissa isompi kasa vajaita karpalopussukoita, mutten löytänyt kuin yhden desin verran kuivattuja karpaloita. Jatkoin määrää sitten supernutsin - kuivatuilla kirsikoilla, jotka menivät kakkuun karpaloiden tilalla kuin väärä raha. Ne eivät ole niitä samoja tahmaisia kirsikoita, mitä kakkuihin myydään leivontahyllyllä vaan kuivattuja ja enemmän karpalon tyyppisiä. Voit hyvin käyttää koko määrän vain karpaloitakin.


karpalojauhe, tuorejuustokuorrutusBiokian karpalojauhe on upean punaista. Jos olisi jaksanut taiteilla, sillä olisi voinut tehdä pinnalle vaikka sydämiä

Alkuperäisissä ohjeissa kakun päälle laitetaan kuorrute, jossa on kaksi osaa; ensin tuorejuusto-osa ja sen päälle vielä sokerivesikuorrute. Minä päädyin vähän tunettamaan kakun pintaa; laitoin tuorejuustoa enemmän ja sokeria n. puolet vähemmän kuin alkuperäisessä ohjeessa. Lisäksi jätin kiireessä päällimmäisen sokerikuorrutteen tekemättä. Ja kun ne karpalot loppuivat, käytin pinnan koristeluun Biokialta tuotenäytteenä tullutta karpalojauhetta. Vähän pelkäsin, että värjääkö jauhe koko kuorrutteen mutta ei - karpalojauhe pysyi nätisti pinnalla "puuterimaisena" ja on kieltämättä ihan upean väristä.

Kakku tosiaankin paranee odotellessaan ja imeytyessään. Niinpä se kannattaakin tehdä valmiiksi jo vaikka edellisenä päivänä. Auttaa taatusti huutavaankin makeannälkään :)

Kakku mukaanMimmu, nappaa vielä kuva valmiista kakusta - ettei unohdu!

Karpaloherkku eli mukaeltu Starbucks Cranberry Bliss Bar (30 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä vuoka)

230 g pehmennettyä voita
75 g fariinisokeria
150 g ruskeaa ruokosokeria
3 munaa
2 maustemittaa vaniljasokeria
1 tl jauhettua inkivääriä
1 kukkurainen maustemitta suolaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kuivattuja karpaloita ja 1 dl kuivattuja kirsikoita tai 2 dl kuivattuja karpaloita
170 g valkosuklaata rouheena

Kuorrute

200g maustamatonta tuorejuustoa
8 dl tomusokeria
1/2 appelsiinin kuori raastettuna
(1 rkl appelsiinin mehua)

Lisäksi pinnalle karpaloita tai karpalojauhetta

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri käsivatkaimella tai yleiskoneella.

Sekoita voivaahtoon munat, vanilja, inkivääri ja suola. Lisää sitten seokseen jauhot koko ajan sekoittaen, siten että se on tasaista.

Paloittele kuivattuja karpaloita ja kirsikoita veitsellä pienemmiksi. Rouhi valkosuklaa isohkoksi rouheeksi. Lisää taikinaan karpalot, kirsikat ja valkosuklaarouhe käsin sekoittaen.

Voitele suorakaiteen muotoinen 23x33 cm vuoka tai halkaisijaltaan noin 30 cm ympyrävuoka. Kaada taikina vuokaan ja tasoita se. Paista n. 30 minuuttia, tai kunnes pinta on vähän ruskea reunoilta. Meillä tuo 30 minuuttia kyllä ainakin riitti - kannattaa laittaa kello hälyyttämään 25 min kohdalla ja tarkastella tilannetta. Kakkua ei suotta kannata kuivattaa liian pitkällä paistelulla jos se on jo kypsää.

Paistamisen jälkeen kakun annetaan jäähtyä ja sillä aikaa sekoitetaan kuorrute. Sekoita keskenään kuorruteaineet. Voit jättää mehun lisäyksen viimeiseksi, jotta näet tarvitseeko kuorrute sitä. Tavoitteena on, että saat aikaan pehmeän, pysyvän massan joka levittyy hyvin kakun pinnalle.

Kun kakku on jäähtynyt, levitä kuorrute kakulle, korista karpaloilla tai karpalojauheella ja anna vetäytyä viileässä useita tunteja, mieluiten yön yli.